Ja silloin, niinä hetkinä, jolloin kirjoitus haluaa haihtua näkymättömiin ja sanojen pyörteilevä virta kuivua, ymmärrän myös Kaspar Hauseria. Tiedän, miksi hän kaipasi takaisin vankeutensa sanattomuuteen, luolan hiljaisuuteen, pimeyteen ja yksinäisyyteen. Maailmaa ei ollut, ei sen hajuja, sen räikeitä valoja, sen hälisevää laumaa, sen kiiltäviä veitsenteriä. Oli vain leikki eläinten kanssa, uni ja leipä ja vesi.- Leena Krohn, Kaspar Hauserin melankolia,essee Auli Viikarin juhlakirjassa (Muodotonta menoa, WSOY 1997)
torstai 11. marraskuuta 2010
Kirjailijoissa on paljon Kaspar Hauseria
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti