sunnuntai 18. huhtikuuta 2021

Lassi Kämäri -palkinto 2021

Huhtikuu on kuukausista julmin, totesi joskus T.S. Eliot. Meille pandemian vangeille se lienee kuukausista toiveikkain. Kuljemme reippain mielin kohti piikkiä, mikä on ajatuksena lohdullinen, toisaalta sarkastisesti ajatellen jopa makaaberi. 

Asioiden tärkeysjärjestys on muuttunut monien elämässä. Tämä aika on osoittanut taas kerran miten haavoittuvainen ihmisen ylivoimaisuus lopulta on. Olimme ainakin hetken täysin polvillamme opettelemassa nöyryyttä. Opimmeko sitä? En tiedä. Tuskin. 

Keskustelin erään henkilön kanssa tästä Lassi Kämäri -palkinnosta. Hän sanoi että kilpailun paras puoli on se, että kynnys osallistua on matala, demokraattinen, koreilematon, vakava mutta leikkimielinen. Kadunmieskin on mukana, jos vain tahtoo ajatella ja ilmaista ajatuksensa aforistisessa muodossa 

Kiitos aforismeista, jokaisesta. Niitä tuli tänä vuonna todella paljon. Enemmän kuin aikoihin. 

Kohti valoa, kohti kesää. 

Paras aforismi, palkinto 10 euroa ja kunniamaininta

Aforismiko pölyistä? Ilmoittaudun pölyttäjäksi. (Hannu Hirvonen) 

Perustelut: Hannu Hirvosen meta-aforismi on keväinen. Ihmisten ennakkokäsityksistä huolimatta aforismia kohtaan tekijä ilmoittautuu pölyttäjäksi. Hän aikoo levittää aforismin ilosanomaa läpi laaksojen ja kukkuloiden, yli vesien ja kautta rantojen - ja hän on ylpeä vapaaehtoinen.

Kunniamaininnat

Kannattaako avata kaikkia ikkunoita, jos ei tiedä kestääkö sydän läpivetoa. (Tiia Kyllönen)

Minäkertojiksi olemme kaikkitietäviä. (Juha Kare) 

Täyteläinen vieraus nautitaan pois ystävien kesken. (Virpi Alanen) 

Elämä? Miksi tuli juostua tulijuoksua? (Olli Hyvärinen) 

Viisasten kivi on se, jota ei alun perinkään ole heitetty. (Leena Sainio) 

Pelko, etteivät tehtaan likat enää naura äijien jutuille. Puut eivät kukkisi keväällä. (Pauli Luoma) 

Paras neuvo on se, jota ei anneta. (Katri Tapola) 

Istuntosali kumisee tyhjyyttä – naapurin pöntöstä pikkulintu vaiennettu. (Sauli Salomaa) 

Himokkaan kuntoilijan ote on salakavalan salpaava. On näet tullut tavaksi aloittaa itseensä ripustautumisen harjoitukset. (Matti Saurama) 

Tänään tähti, huomenna tähde. (Kaarina Nivala) 

Kiitollisuus kuin kulauttaisi alas koko taivaan heijastuksen lasista, jossa on vettä, ei meri. (Aulis U. Lehtinen)

tiistai 19. tammikuuta 2021

Lassi Kämäri -palkinto 2021

Lassi Kämäri järjestää jo legendaariseksi muodostuneen valtakunnallisen aforismikirjoituskilpailun.

Kilpailu on avoin kaikille. Kukin kirjoittaja voi osallistua kilpailuun yhdellä ennen julkaisemattomalla aforismilla. Aforismin aihe on vapaa. 

Lähetä aforismisi sähköpostilla osoitteeseen lassi.kamari@gmail.com viimeistään 17.4. 2021

Vielä nimeämätön raati valitsee parhaan aforismin. Raadin puheenjohtajana toimii kirjailija, aforistikko Lassi Kämäri.

Kilpailun tulokset julkistetaan Suomen Aforismipäivänä 18.4. 2021 klo. 12:00 Lassi Kämärin blogissa Loistava puhallus.

Lassi Kämäri -palkinto tullaan jatkossa jakamaan vuosittain Suomen Aforismipäivänä 18.4. klo. 12:00

Kilpailussa jaetaan seuraavat palkinnot: Paras aforismi, palkinto 10 euroa ja kunniamaininta. Mahdolliset muut palkittavat, kunniamaininta. 

Kilpailuun osallistumisesta mahdollisesti aiheutuvia kuluja ei korvata.

Lisätietoja kilpailusta ei anneta.

Tiedotetta saa jakaa vapaasti. 

lauantai 18. huhtikuuta 2020

Lassi Kämäri -palkinto 2020

Olen elänyt hetken huoneihmisen elämää pandemian varjossa eristettynä kotiini, eristettynä Uudellemaalle, ilman perusoikeuttani vapaaseen liikkumiseen. Kaiken keskiössä on nyt virus, pirulainen, joka pahimmillaan tappaa vanhuksia ja vakavia perussairauksia omaavia ihmisiä.

Olisi luullut että tällainen poikkeustilanne inspiroi ajattelijoita, aforisteja, veret seisauttavaan terävyyteen tai syvään empatiaan. Mutta ei. On ollut kyllä aikaa ajatella, keskittyä. Ilmeisesti sitten koko kauheus on enimmäkseen jähmettänyt ja turruttanut. Ja toki aforismi on kuitenkin ihmisen tarvehierarkiassa niin alhaisella portaalla, että ihmiset keskittyvät nyt oleelliseen, itsensä ja lähimmäistensä suojelemiseen, hengissä pysymiseen, normiarkeen, asioiden pyörittämiseen.

Joskus tämä kaikki on kuitenkin ohi, pandemia on ohi, elämä on ohi. Mutta ennen sitä, on hetki aikaa rakastaa. Keskittykäämme siihen, unohtamatta tietenkään turvaväliä.

Ja jos se ketään lohduttaa: ruttopuistossa kukkii jo kirsikkapuu.

Yleisenä huomiona vielä: aforismeja tuli tänäkin vuonna paljon. Raati kiittää ja kumartaa.

Paras aforismi, palkinto 10 euroa ja kunniamaininta:

Korona rokottaa, piikki on auki. (Kyösti Mäkinen)

Perustelut:

Kyösti Mäkisen aforismi leikittelee taitavasti merkityksillä, pandemialla, ajankohtaisuudella ja taloudella.

Korona rokottaa meistä jokaista. Jos se ei rokota henkisesti tai fyysisesti, se rokottaa varmasti taloudellisesti. Ja miten ironista: jos meidät jokin koronalta voi pelastaa, se on rokote.

Valtion piikki on auki. Suomi ottaa velkaa miljardeja. Sitä kautta korona on piikki jokaisen kansalaisen lihassa. Pahimmillaan tulevien sukupolvien lihassa.

Vaikka Kyösti Mäkisen aforismi on hieman lehtiotsikkomainen, se onnistuu, toimii ja tiivistää oivallisesti sen, mitä tässä ajassa juuri nyt tapahtuu.

Kunniamaininnat:

Talouden näkymätön käsi? Kuka senkin pesee? (Hannu Hirvonen)

Unikirjassa sanotaan: jos on yhteydessä naiseen unessa, luovuus alkaa toimia. Tekstini ovat beibejä. (Pauli Luoma)

Turhan informaation tulva: persoonaton sensori. (Olli Hyvärinen)

Pandemian ensimmäinen uhri: terve järki. (Juha-Pekka Koskinen)

Maailma pelottaa, jäivätkö avaimet sittenkin toisten housujen taskuun? (Matti Saurama)

Suden hetkellä tanssia susien kanssa. (Tea Julkunen)

tiistai 14. tammikuuta 2020

Lassi Kämäri -palkinto 2020

Lassi Kämäri järjestää jo legendaariseksi muodostuneen valtakunnallisen aforismikirjoituskilpailun.

Kilpailu on avoin kaikille. Kukin kirjoittaja voi osallistua kilpailuun yhdellä ennen julkaisemattomalla aforismilla. Aforismin aihe on vapaa.

Lähetä aforismisi sähköpostilla osoitteeseen lassi.kamari@gmail.com viimeistään 17.4. 2020

Vielä nimeämätön raati valitsee parhaan aforismin. Raadin puheenjohtajana toimii kirjailija, aforistikko Lassi Kämäri.

Kilpailun tulokset julkistetaan Suomen Aforismipäivänä 18.4. 2020 klo. 12.00 Lassi Kämärin blogissa Loistava puhallus.

Lassi Kämäri -palkinto tullaan jatkossa jakamaan vuosittain Suomen Aforismipäivänä 18.4. klo. 12.00

Kilpailussa jaetaan seuraavat palkinnot: Paras aforismi, palkinto 10 euroa ja kunniamaininta. Mahdolliset muut palkittavat, kunniamaininta.

Kilpailuun osallistumisesta mahdollisesti aiheutuvia kuluja ei korvata.

Lisätietoja kilpailusta ei anneta.

Tiedotetta saa jakaa vapaasti.

torstai 18. huhtikuuta 2019

Lassi Kämäri -palkinto 2019

Totesin taas kevään riemukkaat merkit, kun aforismit palasivat vahvoin siivin kuin muuttolinnut vierailta mailta. Kiitos.

Palkinto on vakiinnuttanut asemansa ja jatkaa elinvoimaisena elämäänsä kuten sopiikin kirjallisuuden lajille, jota on harjoitettu muuttumattomana noin 3000 vuotta. Sitä eivät hetkauta suuntaan taikka toiseen kalvakoiden ja kapeaharteisten uudistajien manifestit, joilla tavoitellaan lähinnä kirjallista valtaa ja älykkyyden sädekehää, jota on mahdotonta tavoittaa muuten kuin kirjoittamalla vielä paremmin ja parempia aforismeja kuin kritiikin kohteet, iskemällä pöytään jotain sydämen pysäyttävää, häkellyttävää, sumussa runkkailun sijaan. Ei siis mitään uutta aforistisen auringon alla.

Yleisenä huomiona oli nyt se, että aforistit olivat tarttuneet todella ajankohtaisiin aiheisiin samanlaisella ammattitaidolla ja vapisemattomalla kädellä kuin kirurgi veitseensä ja jälki oli terävää. Teemoista löysin viittauksia ainakin ilmastonmuutokseen, feminismiin, naisen osaan maailmassa ja kirjallisen lajityypin historiaan.

Kilpailu oli tällä kertaa ankara eikä valinta ollut ollenkaan helppo.

Paras aforismi, palkinto 10 euroa ja kunniamaininta:

Napamiehet, katsokaa napoja. (Kyösti Mäkinen)

Perustelut:

Kyösti Mäkisen aforismi esittää huolensa siitä, että napamiesten eli niiden, joilla on eniten valtaa, pitäisi katsoa mitä pohjois- ja etelänavalla tapahtuu ja tehdä asialle jotakin. Sitä kautta aforismi laajenee esittämään yleisen huolensa ilmastonmuutoksesta. Suurvaltojen napamiehet eivät edes suostu allekirjoittamaan kansainvälisiä ilmastosopimuksia ja poliittiset puolueiden puheenjohtajat Suomessa puhuvat "ilmastonmuutos vouhotuksesta" ja kannustavat kansalaisia jatkamaan suorinta tietä helvettiin. Ja samaan aikaan jäätiköt sulavat napamiesten viskilaseissa.

Näkeekö se, joka katsoo? Joskus näkee, joskus ei. Mutta sen tiedän että oman navan kaivelun ja tutkimisen sijaan meistä jokaisen pitää osallistua nyt talkoisiin, jotka voivat ehkä vielä pelastaa maailman, maapallon. Se on päälause, kaikki muu on sivulauseessa, täysin merkityksetöntä.

Kunniamaininnat:

Panta rhei. Ja puristaa. (Hannu Hirvonen)

Musta lumi ei tunnista rajojaan - ihminen mahtaisi. (Sauli Salomaa)

Minulla tuli mitta täyteen. Hänen tuoppinsa. (Helena Seppälä)

Miksei puhuta toksisesta feminiinisyydestä? (Hanna-Leena Ylinen)

Painavin on kuiskaava vääryys, liki äänetön. (Anu Avikainen - de Boer)

torstai 3. tammikuuta 2019

Lassi Kämäri -palkinto 2019

Lassi Kämäri järjestää jo legendaariseksi muodostuneen valtakunnallisen aforismikirjoituskilpailun.

Kilpailu on avoin kaikille. Kukin kirjoittaja voi osallistua kilpailuun yhdellä ennen julkaisemattomalla aforismilla. Aforismin aihe on vapaa.

Lähetä aforismisi sähköpostilla osoitteeseen lassi.kamari@gmail.com viimeistään 17.4. 2019

Vielä nimeämätön raati valitsee parhaan aforismin. Raadin puheenjohtajana toimii kirjailija, aforistikko Lassi Kämäri.

Kilpailun tulokset julkistetaan Suomen Aforismipäivänä 18.4. 2019 klo. 12.00 Lassi Kämärin blogissa Loistava puhallus.

Lassi Kämäri -palkinto tullaan jatkossa jakamaan vuosittain Suomen Aforismipäivänä 18.4. klo. 12.00

Kilpailussa jaetaan seuraavat palkinnot: Paras aforismi, palkinto 10 euroa ja kunniamaininta. Mahdolliset muut palkittavat, kunniamaininta.

Kilpailuun osallistumisesta mahdollisesti aiheutuvia kuluja ei korvata.

Lisätietoja kilpailusta ei anneta.

Tiedotetta saa jakaa vapaasti.

keskiviikko 18. huhtikuuta 2018

Lassi Kämäri -palkinto 2018

Kiitos aforismeista, jokaisesta.

Palkinto elää ja voi hyvin, vaikka lajityypin elitististä hegemoniaa havittelevat Suomen aforismiyhdistyksen kulttuuripierut yrittävät ignoroida sitä vuodesta toiseen lähes naurettavalla järjestelmällisyydellä ja yllätyksettömyydellä.

Yleisenä huomiona oli se, että aforismien joukosta puuttuivat lähes tyystin rakkaus ja kuolema, samoin perinteinen instituutioiden ruoskiminen. Enimmäkseen aforismit käsittelivät ihmissuhteita. Monilta laadukkailta ja tunnetuilta tekijöiltä tuli aforismeja, joiden pirunnyrkkiä ei raadin älyllinen kapasiteetti vain kyennyt avaamaan. Siitä jäi vähän halju olo. Mutta raati ei ole koskaan lähtenyt kyselemään aforismien perään - jos ei aukea, ei aukea.

Paras aforismi, palkinto 10 euroa ja kunniamaininta:

Runoilija leijuu ilmapallona kohti kustantajan neulaa. (Sauli Salomaa)

Perustelut:

Sauli Salomaan aforismi on hauska, surullinen, itseironinen, ajankohtainen, vääjäämätön ja tosi. Se kertoo taitavasti oleellisen runouden mahdollisuuksista ja runoilijan tilanteesta kustannusmaailmassa Suomessa juuri nyt. Tätä keskustelua käydään esimerkiksi sosiaalisessa mediassa koko ajan. Viimeksi tänä aamuna kävin lukemassa ketjun, joka käsitteli aihetta.

Mietin pitkään että jotakin tuttua tässä aforismissa ja sen rakenteessa on. Lopulta oivalsin: yksi säe Dave Lindholmin laulusta Anna kitaran laulaa vaan: "Joskus tuntuu,/ ett' maailma kulkee/ilmapallona kaktuspuistoon./Annan kitaran laulaa vaan."

Mutta eipä se aforismia tehoa laimenna lainkaan.

Kunniamaininnat:

Hyvät veljet. Edunvalvontajoukot. (Saara Heikkinen)

Jos hyväksyt uudistuksen, uudet toimitusehdot, sinun ei tarvitse tehdä mitään, kiitos. (Olli Hyvärinen)

Jos ihminen on pelkkää henkeä, se vasta raskasta olisi. (Matti Saurama)

Lataa akkujasi, älä aseitasi. (Mariitta Hämäläinen)

Vapauttakaa naiset! Miehet kyllä seuraavat. (Hannu Hirvonen)


keskiviikko 3. tammikuuta 2018

Lassi Kämäri -palkinto 2018

Lassi Kämäri järjestää jo legendaariseksi muodostuneen valtakunnallisen aforismikirjoituskilpailun.

Kilpailu on avoin kaikille. Kukin kirjoittaja voi osallistua kilpailuun yhdellä ennen julkaisemattomalla aforismilla. Aforismin aihe on vapaa.

Lähetä aforismisi sähköpostilla osoitteeseen lassi.kamari@gmail.com viimeistään 17.4. 2018

Vielä nimeämätön raati valitsee parhaan aforismin. Raadin puheenjohtajana toimii kirjailija, aforistikko Lassi Kämäri.

Kilpailun tulokset julkistetaan Suomen Aforismipäivänä 18.4. 2018 klo. 12.00 Lassi Kämärin blogissa Loistava puhallus.

Lassi Kämäri -palkinto tullaan jatkossa jakamaan vuosittain Suomen Aforismipäivänä 18.4. klo. 12.00

Kilpailussa jaetaan seuraavat palkinnot: Paras aforismi, palkinto 10 euroa ja kunniamaininta. Mahdolliset muut palkittavat, kunniamaininta.

Kilpailuun osallistumisesta mahdollisesti aiheutuvia kuluja ei korvata.

Lisätietoja kilpailusta ei anneta.

Tiedotetta saa jakaa vapaasti.

tiistai 18. huhtikuuta 2017

Lassi Kämäri -palkinto 2017

Tahdon kiittää jokaista kirjoittajaa lähetetystä aforismista. Aforismeja tuli taas paljon.

Yleisenä huomiona oli se, ettei mikään isompi tai tuore teema noussut massasta pintaan. Odotin hieman särmikkäämpää ja viiltävämpää aforistista analyysiä yhteiskunnallisesta tilanteesta, hallituksen leikkauksista, poliittisesta vastakkainasettelusta, rasismista, turvapaikanhakijoista, terrorismista, islamista tai vihapuheesta. Odotin turhaan. Niistä ei liiemmin puhuttu. Se oli aika hämmästyttävää, pettymyskin. Ehkä digitalisaation ja robotisaation kritiikkiä jäin myös kaipaamaan. Samoin eläinten oikeuksien puntarointia.


Paras aforismi, palkinto 10 euroa ja kunniamaininta:

Narsistiin ihastunut. Kärpänen lätkässä. (Saara Heikkinen)


Perustelut:

Saara Heikkinen osuu aforismillaan karmealla tavalla tämän yhteiskunnan rakenteissa piileskelevän sairauden rusentavaan ytimeen. Henkilö A ihastuu henkilöön B, joka tulee ajan mittaan murskaamaan henkisesti, pahimmassa tapauksessa tappamaan, henkilön A.

Aforismin muotoilu on tyylipuhdas ja napakka, silti se antaa tilaa riittävästi lukijan tulkinnalle. Mitään ei voi lisätä eikä mitään voi ottaa pois; se kuuluu laadukkaan aforismin tunnusmerkistöön.


Kunniamaininnat:

Silmäpeli on avausten shakkia. (Hannu Waher)

Elämän suurin tragedia ei ole kuolema vaan kelo. (Maikki Louhivaara)

Tehkääpä kaikkenne, että kirkkovene kaatuisi! Huudelkaa veropakolaiset ja perintönne suojaanviejät ohjeitanne paratiisisaarilta ja Ruotsinmaalta! (Olli Hyvärinen)

Sarvien välissä ihmisen satakerta. (Hannu Hirvonen)

Korvissa humisee. Metsä on eksynyt minuun. (Teemu Helle)

Vain äänestämällä vaaleissa voit minimoida valittujen aiheuttamat vahingot. (Juha-Pekka Koskinen)

Digitalisaatio: ihmiset jaetaan ykkösiin ja nolliin. (Juha Haapamäki)

Ajan aisapari on muutos: päivän pikselit kaleidoskoopissa. (Paula Sainio)

Emme usko näkemäämme. Tämä on kuva ajastamme. (Jaakko Antila)

Onko muotiajattelulla evoluutiota? Tulevaisuuden posliinisilla suojelusenkeleillä on silikonitissit. (Marko Laihinen)

maanantai 9. tammikuuta 2017

Lassi Kämäri -palkinto 2017

Lassi Kämäri järjestää jo legendaariseksi muodostuneen valtakunnallisen aforismikirjoituskilpailun.

Kilpailu on avoin kaikille. Kukin kirjoittaja voi osallistua kilpailuun yhdellä ennen julkaisemattomalla aforismilla. Aforismin aihe on vapaa.

Lähetä aforismisi sähköpostilla osoitteeseen lassi.kamari@gmail.com viimeistään 17.4.2017

Vielä nimeämätön raati valitsee parhaan aforismin. Raadin puheenjohtajana toimii kirjailija, aforistikko Lassi Kämäri.

Kilpailun tulokset julkistetaan Suomen Aforismipäivänä 18.4. 2017 klo. 12.00 Lassi Kämärin blogissa Loistava puhallus.

Lassi Kämäri -palkinto tullaan jatkossa jakamaan vuosittain Suomen Aforismipäivänä 18.4. klo. 12.00.

Kilpailussa jaetaan seuraavat palkinnot: Paras aforismi, palkinto 10 euroa ja kunniamaininta. Mahdolliset muut palkittavat, kunniamaininta. Kilpailuun osallistumisesta mahdollisesti aiheutuvia kuluja ei korvata.

Lisätietoja kilpailusta ei anneta.

Tiedotetta saa jakaa vapaasti

maanantai 18. huhtikuuta 2016

Lassi Kämäri -palkinto 2016

Yleisenä huomiona tahdon kiittää ja sanoa, että olen ylpeä jokaisesta aforismista, joka minulle on lähetetty. Aforisminne liikuttivat minua sekä ajatuksellisesti että tunteellisesti. Niissä on asfaltin läpäisseen kukan uljautta, urheutta.


Paras aforismi, palkinto 10 euroa ja kunniamaininta:


Elämä silkkiä. Kiitos, toukat. (Hannu Hirvonen)


Perustelut:


Hannu Hirvosen tapa tarkastella maailmaa on samaan aikaan tosi ja vino, humoristinen. Se uppoaa mutta pysyy pinnalla. Hirvonen kiikaroi syvemmälle eikä hyväksy itsestäänselvyyksiä nauramatta.


Hirvosen lukeminen nytkäyttää oman aforismimoottorini liikkeelle. Nytkin aloin jatkojalostaa ja miettiä mitä kuolema sitten on - ja matoja.


Elämä on silkkiä laulussakin. Sitä tahdottaisiin sylillinen kerrallaan. Mutta kuka sen silkin teki? Toukat. Jokaisella, pienimmälläkin, on oma tärkeä tehtävänsä maailmanjärjestyksessä. Siitä ilo, onni. Siitä elämän silkki.


Kunniamaininnat:


Sodanmakuinen kattaus, surun maistajan kutsut. (Virpi Alanen)

Hymy – halpa plastiikkakirurgi. (Tarmo Pyykkönen)

Teki sovinnon itsensä kanssa. Kenen aloitteesta? (Hanna-Leena Ylinen)

Ajatus, ajan otus. (Timo Salo)

Ei lämmitä oma oksa orpoa. Sukupuutaan sahasi. (Tomi Aho)

Ääni, jota emme kuule, on kuin näkymätön valo sisällämme. Sitä kohti. (Rauno Tuomainen)

Elintasopakolainen? Mitä muuta kukaan meistä on? (Olli Hyvärinen)

Jo toisessa polvessa tekonivel, missä nöyryys? (Kyösti Mäkinen)

Nainen on parhaimmillaan syntymän ja kuoleman välissä. (Pia Markuslahti)

Nykyaika, elävien ihmisten pilaama. (Juha-Pekka Koskinen)

Elämän silmälasit. Ikävahvuuksilla. (Saara Heikkinen)

Mitä tehdä isällä, kun on internet. (Markku Rönkkö)

Vältätkö vai välitätkö? (Helena Seppälä)

Finanssikapitalismi. Ihmisen luonnon voima. (Marko Laihinen) 

Patriarkaatti taistelee vastaan: isä määrää tytärtään ryhtymään feministiksi. (Petri Lehtonen)

maanantai 8. helmikuuta 2016

Lassi Kämäri -palkinto 2016

Lassi Kämäri järjestää jo legendaariseksi muodostuneen valtakunnallisen aforismikirjoituskilpailun.

Kilpailu on avoin kaikille. Kukin kirjoittaja voi osallistua kilpailuun yhdellä ennen julkaisemattomalla aforismilla. Aforismin aihe on vapaa.

Lähetä aforismisi sähköpostilla osoitteeseen lassi.kamari@gmail.com viimeistään 17.4.2016

Vielä nimeämätön raati valitsee parhaan aforismin. Raadin puheenjohtajana toimii kirjailija, aforistikko Lassi Kämäri.

Kilpailun tulokset julkistetaan Suomen Aforismipäivänä 18.4. 2016 klo. 12.00 Lassi Kämärin blogissa Loistava puhallus.

Lassi Kämäri -palkinto tullaan jatkossa jakamaan vuosittain Suomen Aforismipäivänä 18.4. klo. 12.00.

Kilpailussa jaetaan seuraavat palkinnot: Paras aforismi, palkinto 10 euroa ja kunniamaininta. Mahdolliset muut palkittavat, kunniamaininta. Kilpailuun osallistumisesta mahdollisesti aiheutuvia kuluja ei korvata.

Lisätietoja kilpailusta ei anneta.

Tiedotetta saa jakaa vapaasti.

lauantai 18. huhtikuuta 2015

Lassi Kämäri -palkinto 2015

Yleisenä huomiona kolmannesta aforismikirjoituskilpailusta totean, että kilpailu vain kasvaa ja kasvaa osanottajamäärältään. Tänä vuonna kiinnitin huomiota siihen, että aforismin keinovalikoima oli monipuolisesti käytössä. Löytyi esimerkiksi yhden sanan aforismia ja aforismin parodiaa. Osallistujista tarkalleen puolet oli miehiä, puolet naisia. Puheet aforismista miesten lajina voidaan unohtaa. 

Paras aforismi, palkinto 10 euroa ja kunniamaininta:

Käänsitkö selkäsi? Olit siis nähnyt. (Hanna-Leena Ylinen)

Perustelut: 

Ylisen aforismi  kahlaa yhteisvastuun ja todistustaakan maisemissa. Kysymys ja sitä seuraava toteamus ovat ärsyttävällä tavalla syyttäviä, syyllistäviä. Aforismi vasaroi päässä pitkään ja haastaa ajattelemaan, tulkitsemaan. Se ei tarjoa valmiita ratkaisuja eikä opeta lukijaa.

Tulkinnallisesti aforismi aukeaa moneen suuntaan. Itse ajattelin eläinten oikeuksia, luonnon säälimätöntä hyötykäyttöä, perheväkivaltaa - ja pressuun käärittyä Eerikaa, jota kukaan ei auttanut hänen helvetissään. Miten moni silloin käänsi selkänsä?

Aforismi muistuttaa toteutukseltaan ja tyyliltään Mirkka Rekolan hienoa ja ajatonta työtä. 

Kunniamaininnat: 

On oltava eroa suuteleeko mies miestä, naista, Ivan Julman kämmentä vai paavin tohvelia. (Olli Hyvärinen)

Hämmentäen löydät sattumia. (Kyösti Mäkinen)

Väki marssii. Kannat kuluvat.  (Saara Heikkinen)

Limbo. Pienen kansan riemukaari. (Hannu Hirvonen)

Muistutus! Maksa! (Arto Seppälä)

Kahleesta saa katseelleen kehykset. (Jaakko Antila)

Kirja repii ihmisen ehjäksi. (Virpi Alanen)

Olen elänyt useamman elämän, viimeksi tänään. (Ata Hautamäki)

perjantai 16. tammikuuta 2015

Lassi Kämäri -palkinto 2015

Lassi Kämäri järjestää jo legendaariseksi muodostuneen valtakunnallisen aforismikirjoituskilpailun.

Kilpailu on avoin kaikille. Kukin kirjoittaja voi osallistua kilpailuun yhdellä ennen julkaisemattomalla aforismilla. Aforismin aihe on vapaa.

Lähetä aforismisi sähköpostilla osoitteeseen lassi.kamari@gmail.com viimeistään 17.4.2015

Vielä nimeämätön raati valitsee parhaan aforismin. Raadin puheenjohtajana toimii kirjailija, aforistikko Lassi Kämäri.

Kilpailun tulokset julkistetaan Suomen Aforismipäivänä 18.4. 2014 klo. 12.00 Lassi Kämärin blogissa Loistava puhallus.

Lassi Kämäri -palkinto tullaan jatkossa jakamaan vuosittain Suomen Aforismipäivänä 18.4. klo. 12.00.

Kilpailussa jaetaan seuraavat palkinnot: Paras aforismi, palkinto 10 euroa ja kunniamaininta. Mahdolliset muut palkittavat, kunniamaininta. Kilpailuun osallistumisesta mahdollisesti aiheutuvia kuluja ei korvata.

Lisätietoja kilpailusta ei anneta.

Tiedotetta saa jakaa vapaasti.

perjantai 21. marraskuuta 2014

Lauseita postikortteihin - New York toukokuussa 1991

Törmäsin Arto Seppälään Eduskunnan kirjastossa, karismaattiseen vanhan liiton kirjailijaan, jonka kiireettömässä rauhallisessa hämäläisyydessä on jotakin niin tuttua ja turvallista minulle, ties monennenko polven hämäläiselle. Kysyin heti, että sattuuko hän muistamaan mistä Parnasson numerosta löytyy hänen kirjoittamansa aforismisarja Postikortteja New Yorkista. Arto sanoi, että nimi on kyllä Lauseita postikortteihin. Hänkään ei kyllä muistanut, mistä numerosta tai miltä vuodelta. Arveli että se löytyy jostain 90-luvun alkupuolelta, silloin hän kävi New Yorkissa, ja Jarkko Lainekin oli mukana.


Arto kertoi anekdootin Erno Paasilinnasta. Kun Lauseita postikortteihin oli julkaistu Parnassossa, Erno oli ripittänyt Artoa. Hän oli kieltänyt Artoa käyttämästä ”lauseita”. Lauseet kuuluvat minulle, Erno jyrisi. Arton kertoma anekdootti oli hyvä esimerkki ernomaisesta huumorista ja ehdottomuudesta, joita oli kyllä välillä äärimmäisen vaikea erottaa toisistaan.


Seuraavana päivänä löysin Arton aforistisen sarjan vaivattomasti ARTOSTA, joka on kotimainen artikkeliviitetietokanta. Arto Seppälä kertoi, että lauseet löytyisivät myös kirjasta Aika on oravanhammas laajennettuna versiona.


Arto inspiroitui matkasta, Amerikasta. Hän kulki kynä kädessä ja silmät auki. Hän teki kriittisiä havaintoja ympäröivästä maailmasta ja ilmaisi ne tiiviissä ja tyylikkäässä muodossa lukijalle.


Tässä esimerkkejä sarjasta:


Liioittelua kaikki tyynni, Chaplinin kengät ja Marilynin rinnat ja kommunismin pelko. Setelitkin samanvärisiä.


Amerikka etsitytti itseään kauan. Sen jälkeen on informaatio pelannut.


Näin itsekeskeinen maa olisi saanut kyllä itse löytää itsensä.


Milloin sinä löysit Amerikkasi?


Täällä on kaikki mahdollista? Pelottavaa jo ajatuksena.


Valuutta ei tivaa kielitaitoa.


Sanan mahtia on liioiteltu. Poikkeuksiakin on.


…eikä amerikanrauta ruostu.


Strindberg ei osannut englantia mutta Julie-neiti on puhunut sitä Broadwayllä hyvinkin ymmärrettävästi.


Kerjäläinen puhuu maailman kieltä. Sana ei mene silti perille.


Nälkä ja vilu nostavat nyrkin. Ihmismeri vaimentaa kaleerien kalinan.


Amerikkalainen unelma? Kenen?


Kyynelistä kasvaa haudoille nurmi. Aina.


Kafka koki Amerikan niin monimutkaisena että kirjoitti siitä yksinkertaisimman romaaninsa.


Kokeilin itse samaa matka-aforismitekniikkaa, kun olin vaimoni kanssa Kreikassa, Korfulla, muutamia vuosia sitten. Nimesin sarjan Pieneksi kreikkalaiseksi sarjaksi.

Voi luoja, miten kutsuvasti bouzoukit soivat.

Pane käsi kaulalleni, tanssitaan sirtakia aamuun asti.

Vielä lasillinen ouzoa, kreikkalainen ystäväni.

Sanot minun hengitykseni tuoksuvan anikselle, vaikka omasi tuoksuu penikselle.

Millainen on sinun seireeniesi laulu?

Tämä rohkeus, tuhlausta, jos et lainkaan pelkää.

Emme vaihda enää sanaakaan. Muuraamme tiiliä hiljaisuuden muuriin.

* * *

Uima-altailla ihmispalvaamot, aurinkotuoleissa ritilät.

Pieni tuulen viri, kuin enkelin henkäys helvetissä.

Keskiluokan työstä rikkaiden ja köyhien rusketus.

Niin lähellä siintävät Albanian vuoret, niin syvälle porautuu paimenpojan totinen katse.

Satamassa ruosteinen tankkeri, Nikos Kazantzakis, kirjailijan kaima, jonka nimeä ei kukaan osannut koulussa kirjoittaa.

Mennyt elämä, pullollaan tällaisia typeriä katkelmia ja muistikuvia.

* * *

Kirjoittamisen rajattomat maisemat: maat, meret ja taivaat.

Mustat pääskyset valkoisten marmoripylväiden seassa, vaihtavat jatkuvasti välimerkin paikkaa.

Ripaus epätoivoa, ääntä ja vimmaa vie minut perille.

* * *

Saisinpa palasen tätä valoa mukaani.

maanantai 1. syyskuuta 2014

Selektiivisestä lukutavasta ja poiminnasta

Tällainen teksti löytyi tiedostoista. Muistaakseni kirjoitin tämän vastineeksi Parnassossa julkaistuun kirjoitukseen. En tiedä, miksen ole julkaissut tätä aikaisemmin, tai voi olla että olenkin.

Selektiivinen lukutapa ja poiminta tuottavat tarkoitushakuista ja yksisilmäistä jälkeä. Valitaanpa samasta Paasilinnan kirjoituksesta vähän toisin, jotta näkökulma laajenisi.

Solženitsynin lähettäminen Euroopan johtavaan kapitalistimaahan oli tarkoituksellinen teko. Haluttiin osoittaa minne hän kuuluu. Ihmeteltävän nopeasti Solženitsyn on toipunut järkytyksestä. Ympärillä kuhisee agentteja ja asianajajia. Solženitsyn asioi pankissa kuin vanha asiakas. Hänelle satelee kutsuja kaikkialta, missä hänen totuutensa Neuvostoliitosta on maksamisen arvoinen.
 
Suomessa reaktiot ovat kahtalaiset. Kommunistien mielestä Solženitsyn ei ole ”vakavasti otettava kirjailija”. Minusta hän on vakavasti otettava kirjailija ja juuri sellaisena hänet on otettu. Kirjailijoilla on tavallisesti painoa niin paljon kuin heitä vastaan tähdätyillä toimenpiteillä on laajuutta. Kommunistit eivät hyväksy historian kaivamista eivätkä yhteiskunnallista pessimismiä. Kritiikki ei ole aatteen palvelemista vaan provokaatiota. Solženitsyn on provokaattori. 

Suomalainen oikeisto puolustaa sananvapautta silloin kun se on uhattuna Neuvostoliitossa. Kotimaassa sen rajoittaminen on heidän päätehtävänsä. Kommunistisen kirjailijan vakaumus on heistä valhepropagandaa, Solženitsynin vakaumus rehellisyyttä ihmiskunnan edessä. Oikeisto valikoi rehellisyyden lajista oikeistolaisen. Latinalaisen Amerikan ja Espanjan vankiloissa lojuvat kymmenet kirjailijat eivät ole sananvapauden piirissä. Siellä vallitsee oikeistolainen sananvapaus.” 

Nyt oikeassaolijat ja opportunistit rientävät joukolla paistattelemaan ja kiillottamaan kilpeään Sofi Oksasen uudelleen yhtenä niteenä julkaiseman Solzenitsyn kirjan loisteeseen, vaikka heillä ei ole sen julkaisemiseen mitään ansiota. Samaan aikaa esimerkiksi Kiinassa toisinajattelijat ja kirjailijat viruvat vankiloissa tai elävät muuten Solženitsynin valvonnan kaltaisissa olosuhteissa. Mutta onko kukaan heistä huolissaan? Tärkeintä on kiljua mukana totuuskomissiossa, joka muistuttaa enemmän lynkkausjoukkoa, jos lähempää katsoo. 

Olen myös erittäin iloinen siitä, että Sofi Oksanen julkaisi uudelleen Vankileirien saariston. Sen kirjan vaiheet ovat häpeällistä suomalaista rähmällään oloa itään.  Vähän koomista, mautontakin, on taas se, että Sofi Oksanen signeeraa nyt Solženitsynin kirjoittamaa kirjaa Akateemisessa. 

Paasilinnan juttu loppuu näin: 

”Solženitsyn tuskin saavuttaa enää normaalioloja. Emigranttien kritiikki isänmaat kohtaan on aina epäonnistunut. Aika työntää tieltään menneisyyteen sitoutuneet. He eivät ole kauan ajankohtaisia.” 

Erno Paasilinna oli profetiassaan väärässä, kuten usein kirjoittaessaan Neuvostoliitosta. Oiva esimerkki Paasilinnan hourailusta on myös kirjoitus Talvipäivä Moskovassa, joka löytyy kirjasta Siperialainen estetiikka. Mutta hän ei ollut väärässä yksin. Ja aika taas tulee näyttämään, ketkä ovat väärässä tässä ajassa. 

Tahdon kuitenkin laajentaa hieman kuvaa Paasilinnasta. Hänellä oli spontaani tapa lahjoittaa kirjoja hyllystään, vaikka kirjat olivat todennäköisesti ainoita esineitä, joita hän rakasti. Minulle hän lahjoitti 19.7.1986 Vasili Grossman romaanin Elämä ja Kohtalo, jonka käsikirjoitus takavarikoitiin KGB:n toimesta vuonna 1961. Vasta 80-luvulla käsikirjoitus kulkeutui länteen ja julkaistiin. 

Kyllä Erno Paasilinna oli kirjailijan puolella. Aina.

perjantai 29. elokuuta 2014

Iso tuopillinen unohdusta

Hyllytän Satakunnan Kansaa ja törmään Markku Envallin haastatteluun. Siinä hän toistelee aforismista asioista, joita hän on toistellut viimeiset 20 vuotta. Se alkaa jo tulla minullekin selväksi: hän ei koskaan lähde ulos ilman lyijykynää ja lehtiötä. Jos hän olisi vähän armollisempi itselleen, hän voisi näpytellä kuolemattomat vaikka puhelimeen, mutta se on kai sivistymätöntä, vähemmän eleganttia, vähemmän yksilöllistä.

Jutun höysteeksi on nostettu aforismeja Envallin edellisestä kokoelmasta "Joka tähtiä tähystää":

"En halua elää ikuisesti. Haluan elää ensi viikolla."

En voi sille mitään, että minua alkaa ärsyttää heti, koska parempi versio olisi tietenkin:

"En halua elää ikuisesti. Haluan elää nyt."

Kuitenkin epävarmuus valtaa mieleni maestron jalkojen juurella. Onneksi juuri heikolla hetkellä, kun olen murtumaisillani, mieleeni jysähtää toisen mestarin, Lemmy Killmisterin, tiivistys laulusta Ace Of Spades:

"You know I'm born to lose, and gambling's for fools,
But that's the way I like it baby,
I don't wanna live forever,
And don't forget the joker!"

Olen ansainnut ison tuopin unohdusta.

perjantai 18. huhtikuuta 2014

Lassi Kämäri -palkinto 2014

Yleisenä huomiona toisesta aforismikirjoituskilpailusta totean, että olen yllättynyt, häkeltynyt ja innostunut niistä tuhansista aforismeista, jotka minulle lähetettiin. Kilpailu on kasvanut räjähdysmäisesti, taso on kirjava. Myös viime vuoden kilpailun jälkeen esittämäni toive toteutui: naiset tulivat mukaan sankoin joukoin. 

Paras aforismi, palkinto 10 euroa ja kunniamaininta:

Maailma eriarvoistuu, rikkaat saavat pitää varansa. (Kyösti Mäkinen)
 
Perustelut:

Tämä lause kolahti heti ensilukemalla takaraivoon kuin pakastettu lampaanviulu. Siinä on käytetty tuoreella ja tyylikkäällä tavalla kaksoismerkitystä "pitää varansa". Tällainen tylynvarma yhteiskunnan tilan tarkastelu tuntuu nykyisin kiehtovalta ja raikkaalta kuin vuoristoilma.

Aforismi toteaa ikiaikaisen ja muuttumattoman totuuden: rikkaat rikastuvat, köyhät köyhtyvät. Samalla se kuitenkin muistuttaa rikkaita siitä, että on parempi olla varuillaan, liian pitkälle ei voi mennä, joskus köyhien mitta täyttyy ja he nousevat kellaristaan vaatimaan isompaa osaa kakusta, muruset eivät enää riitä. Keinottelijat ja hyvät veljet eivät voi loputtomasti piiloutua väkivaltakoneiston ja rikkaiden rikkaille säätämien lakien taakse.

Vielä kerran tulee aika. Huomenna juhlat voivat olla ohi.

 
Kunniamaininnat: 

Et voi pudottaa minua. Olen jo siellä. (Hanna-Leena Ylinen)

Väkevä tunne. Ei lisättyä sokeria. (Anu Avikainen-de Boer)

Paperisodista saadaan korkeimmat kunniamerkit.  (Aleksi Ahtola)

Avaruusajasta muistiin jäi Rymd. (Hannu Hirvonen)

Syntipukilla katkaistut sarvet. (Laila Malinen)

Luonto järjestää ihmisen luokittelematta. (Jaakko Antila)

Tekosi tuhoavat ajatustesi arvon. (Paula Jakunaho)

Juon kevään imelät mahlat. Oljenkorsi matalan majani kirkkaudessa. (Marja Lehtonen)

perjantai 3. tammikuuta 2014

Lassi Kämäri -palkinto 2014

Lassi Kämäri järjestää jo legendaariseksi muodostuneen valtakunnallisen aforismikirjoituskilpailun.
 
Kilpailu on avoin kaikille. Kukin kirjoittaja voi osallistua kilpailuun yhdellä ennen julkaisemattomalla aforismilla. Aforismin aihe on vapaa.

Lähetä aforismisi sähköpostilla osoitteeseen kamari.lassi@saunalahti.fi viimeistään 17.4. 2014

Vielä nimeämätön raati valitsee parhaan aforismin. Raadin puheenjohtajana toimii kirjailija, aforistikko Lassi Kämäri.

Kilpailun tulokset julkistetaan Suomen Aforismipäivänä 18.4. 2014 klo. 12.00 Lassi Kämärin blogissa Loistava puhallus.

Lassi Kämäri -palkinto tullaan jatkossa jakamaan vuosittain Suomen Aforismipäivänä 18.4. klo. 12.00.

Kilpailussa jaetaan seuraavat palkinnot: Paras aforismi, palkinto 10 euroa ja kunniamaininta. Mahdolliset muut palkittavat, kunniamaininta. Kilpailuun osallistumisesta mahdollisesti aiheutuvia kuluja ei korvata.

Lisätietoja kilpailusta ei anneta.

Tiedotetta saa jakaa vapaasti.

perjantai 6. syyskuuta 2013

Kovaksikeitetty lause

"Pilkku katkaisi lauseen, piste lopetti sen kärsimykset" on minusta hyvä lause. Siinä mennään kielen sisään, inhimillistetään kieli, puhutaan kielestä kuin elävästä olennosta.

Lause on ilmeisesti muidenkin mielestä jotenkin poikkeuksellinen: se on kelvannut ainakin antologioihin, kirjallisuuslehtiin ja radioon. Lauseen tähänastisen elämän suurin saavutus on valinta tällä hetkellä käytössä olevaan yläasteen äidinkielen ja kirjallisuuden oppikirjaan Tekstitaiturit 7, vieläpä osioon , jossa opetetaan pilkkusääntöjä.

Viimeisin todistus lauseen voimasta tuli yllättäen työmatkalla. Puhuin erään puolitutun naapurin kanssa kirjoittamisesta esimerkeillä, kun toinen naapuri keskeytti ja sanoi lukeneensa esimerkkilauseeni muutamia minuutteja sitten. Olin hölmistynyt. Naapuri selasi kädessään olevaa Markku Ropposen dekkaria Kuhala & jokimurhat taaksepäin ja luki kohta ääneen:
Perttu oli teipannut jääkaapin ylle seinään idoliensa kuvia alkaen Hemingwaysta aina Waltariin. Puusta kyhätyssä kaukalossa lojui nippu punakynällä korjattua tekstiä, ovessa roikkui kehystetty lause "Pilkku katkaisee lauseen ja piste lopettaa sen kärsimykset" kuin mottona. Tuntui että talon isäntä oli löytänyt lopulta kutsumuksensa, enää ei tarvinnut tienata leipää sen paremmin lemmikkieläinten hautakiviedustajana kuin trukkikuskina.
Muistelin että olen käynyt kerran Ropposen kanssa kaljallakin Molly Malonessa. Tapani Kinnunen kutsui minut mukaan ja olisko mukana ollut myös Timo Lappalainen, en ole varma.

Uteliaisuuteni heräsi. Googletin Markku Ropposen ja Kuhalan & jokimurhat. Ilmeni että Ropponen käyttää myös CrimeTimen kirjailijaesittelyssä mottonaan lausetta "Pilkku katkaisee lauseen ja piste lopettaa sen kärsimykset". Savon Sanomien kritiikissä taas äskettäin edesmennyt kriitikko Hannu Waarala nostaa lauseen ylös tekstistä:
Yksityisetsivä Kuhala on tähän kuin mainio optinen, kiertävä ja tarkkaava väline, kamerasilmä. Ropponen haluaa lakonisen, tiiviin ilmaisun ja sarkasmin kautta avata maailmaa. Hän on samoilla linjoilla kuin Kuhalan ystävä, kirjailija Perttu Kane, jonka jääkaapin ovessa seisoo kirjoittamisohje: ”Pilkku katkaisee lauseen ja piste lopettaa sen kärsimykset.”
Ensimmäisen kerran julkaisin lauseen Parnassossa 3/2000 sarjassa Höylättyä lautaa muodossa "Pilkku katkaisi lauseen ja piste lopetti sen kärsimykset", myöhemmin muutin lauseen muotoon "Pilkku katkaisi lauseen, piste lopetti sen kärsimykset". Senkin jälkeen olen pohtinut lauseen muuttamista monesti preesensiin, mutta jotenkin tällaiseen kovaksikeitettyyn lauseeseen sopii imperfekti, menneen muodon lopullisuus, paremmin.

En tiedä, tietääkö Ropponen, että lause on lähtöisin minulta. Olen iloinen sen  käytöstä.

Tuntemattomat ovat lauseiden tiet!