Aluksi minulla oli kolme lukijaa, jotka kommentoivat lauseita.
Siitä sai valtavasti voimaa. Hekin uupuivat matkalle. En ihmettele. Jatkan nyt yksin.
Inhoan näitä perkeleen puristeita, jotka eivät jätä minua
rauhaan. Pyörivät päässä, vaativat hiomista, sommittelua ja lopulta tulostusta.
Olen miettinyt, etten julkaise lopputulosta enää kirjana. Se ei ole kiinnostavaa, se ei kiinnosta ketään. Ehkä kokoan lopputuloksen luettavampaan, tiivimpään muotoon ja jätän sivuilleni pdf:nä kaikkien luettavaksi ja tulostettavaksi. Onko se sitten sähkökirja?
Kirjan julkaiseminen ei merkitse minulle enää mitään.
