Hyllytän Satakunnan Kansaa ja törmään Markku Envallin haastatteluun. Siinä hän toistelee aforismista asioista, joita hän on toistellut viimeiset 20 vuotta. Se alkaa jo tulla minullekin selväksi: hän ei koskaan lähde ulos ilman lyijykynää ja lehtiötä. Jos hän olisi vähän armollisempi itselleen, hän voisi näpytellä kuolemattomat vaikka puhelimeen, mutta se on kai sivistymätöntä, vähemmän eleganttia, vähemmän yksilöllistä.
Jutun höysteeksi on nostettu aforismeja Envallin edellisestä kokoelmasta "Joka tähtiä tähystää":
"En halua elää ikuisesti. Haluan elää ensi viikolla."
En voi sille mitään, että minua alkaa ärsyttää heti, koska parempi versio olisi tietenkin:
"En halua elää ikuisesti. Haluan elää nyt."
Kuitenkin epävarmuus valtaa mieleni maestron jalkojen juurella. Onneksi juuri heikolla hetkellä, kun olen murtumaisillani, mieleeni jysähtää toisen mestarin, Lemmy Killmisterin, tiivistys laulusta Ace Of Spades:
"You know I'm born to lose, and gambling's for fools,
But that's the way I like it baby,
I don't wanna live forever,
And don't forget the joker!"
Olen ansainnut ison tuopin unohdusta.
Jutun höysteeksi on nostettu aforismeja Envallin edellisestä kokoelmasta "Joka tähtiä tähystää":
"En halua elää ikuisesti. Haluan elää ensi viikolla."
En voi sille mitään, että minua alkaa ärsyttää heti, koska parempi versio olisi tietenkin:
"En halua elää ikuisesti. Haluan elää nyt."
Kuitenkin epävarmuus valtaa mieleni maestron jalkojen juurella. Onneksi juuri heikolla hetkellä, kun olen murtumaisillani, mieleeni jysähtää toisen mestarin, Lemmy Killmisterin, tiivistys laulusta Ace Of Spades:
"You know I'm born to lose, and gambling's for fools,
But that's the way I like it baby,
I don't wanna live forever,
And don't forget the joker!"
Olen ansainnut ison tuopin unohdusta.