Suomi kaipaa lisää Juha Seppälän kaltaisia tosikirjailijoita

Vilkuilin INTO-kustantamon syksyllä julkaistavien kirjojen luetteloa. Sieltä mukaani tarttui sitaatti Veijo Meren vuonna 2005 antamasta haastattelusta:

"Haanpään edustama moderni, mutta realistinen yhteiskunnallinen kerronta on jotain aivan muuta kuin nykyisten sirkustemppuilijoitten viihteen valtakunta, jossa totuus ja kuviteltu sekoittuvat keskenään."

Näiden ärripurrien ehdottomat lohkaisut ovat kyllä piristäviä, vaikka en oikein ymmärrä, mitä Meri tarkoittaa: ainahan kirjallisuudessa totuus ja kuviteltu sekoittuvat, vaikka se olisikin" modernia, mutta realistista kerrontaa".

Toki Meren mainitsemat sirkustemppuilijat tulevat usein mieleen, kun nämä julkisuushakuiset ja omaan ääneensä rakastuneet pirtsakat narsistit esittelevät itseään, työtään ja mieltymyksiään kaikissa mahdollisissa medioissa.

Suomi tarvitsee lisää Juha Seppälän kaltaisia tosikirjailijoita, jotka eivät uhraa yksityisyyttään kustantamojen myynninedistämiskampanjoiden mannekiineina ja messujen änkyttävinä puhetyöläisinä.

Kauheimpia ovat tällaiset positiiviset ja "elämä on ihana kirjallinen seikkailu"-tyyppiset haastattelut, joista jää katsojalle käteen pelkästään värianalyysissä valittujen kesävaatteiden rohkea muisto ja tekokukka rintapielessä.