Näytetään tekstit, joissa on tunniste kirja. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kirja. Näytä kaikki tekstit

torstai 18. huhtikuuta 2024

Lassi Kämäri -palkinto 2024

Kivi, sakset, paperi. Mikä ei kuulu joukkoon? Sakset. Jokainen, joka taistelee toimeentulostaan taiteen kivisellä tiellä, tietää oikean vastauksen. 

Meillä on varmasti nyt Suomen historian kulttuurivihamielisin hallitus, joka vie tuhkatkin pesästä. Pääministeri, joka edustaa sivistys- ja kykypuoluetta (naurua!), puhuu oikeudenmukaisuudesta, vaikka on pelkkä pääoman lakeija. Aika epätoivoisia ja hätääntyneitä viestejä näkyy ympäri taidekenttää.

Ovatko suomalaiset äänestäjät todella antaneet edustajilleen mandaatin tuhota järjestelmällisesti suomalaisen kulttuurin? Jos näin on, häpeän olla suomalainen! 

Kalevala, Sibelius, Jansson, Waltari, Kaurismäki, Gallen-Kallela, Nightwish, Aalto, Marimekko.

Hallitus vetoaa jatkuvasti tulevaisuuteen ja kysyy millaisen perinnön me jätämme lapsillemme, minä kysyn millaisen kulttuuriperinnön me jätämme lapsillemme.

Henkinen perintö on mittaamaton voimavara. Sen edessä valtionvarainministeriön virkamiehet ovat laskelmineen ja laskukoneineen hyödyttömiä näpertelijöitä.

 Paras aforismi, palkinto 10 euroa ja kunniamaininta:

Olen nähnyt kirjallisuuden tulevaisuuden, se on menneisyys. (Juha-Pekka Koskinen)

Perustelut:

Tämä monitulkintainen aforismi on kuin julistus tai profetia. Koskinen kertoo meille jotakin ilmeistä, mitä meidän pitäisi muutenkin tietää; jotakin, joka on kristallinkirkasta; ja jotakin, jonka vain kirjoittaja näkee ja ymmärtää.  Ei mitään uutta auringon alla. Tulee mieleen Raamatun Saarnaaja.

Toisaalta kirjoittaja arvelee ehkä kirjallisuuden kulta-aikojen olevan takana päin. Joskus kirjat kiinnostivat, joskus kirjailijoita kysyttiin mielipiteitä yhteiskunnallisiin asioihin, joskus peräti tasavallan presidentti siteerasi kirjailijoita puheissaan.

Muistan kuulleeni (muistinvaraisesti) Erno Paasilinnalta että "kirjailija on kuollut jo kirjoittaessan".  Tämäkin tulee todeksi Koskisen aforismissa. 

Mutta kuten tiedämme lopulta lukija kirjoittaa lauseen loppuun omalla tulkinnallaan. Siinä mielessä jokainen julkaistu lause on kuin kaarnavene ajatusmyrskyissä.

Olkaa hyvä, miettikää ja tulkitkaa!

Kunniamaininnat:

Valta on paisuvaista. Ilman sitä ei yksikään mulkku nouse. (Hannu Hirvonen)

Rivien välistä lukien saa uuden kirjan. (Vesa Papunen)

Tarkka pilkka osuu mihin sattuu. (Nuutti Hiltunen)

Realismi on tekosyy antaa periksi. (Esa Paloniemi)

Sana voi olla vapaa, lause ei koskaan. (Hannu Waher)

Pakota hänet muottiisi, jos uskot sirpaleiden tuovan onnea. (Juha Kare)

Sotka muni, sotki, munasi. (Timo Salo)

Sanasepät takovat korulauseita. (Titta Kurki)

Meteorologia ja teologia tuottavat taivaslähtöisiä ennusteita huomisesta. Tieteenä. (Paula Kokkonen)

Yksiön pyöreä ikkuna pyyhkii neliöhäpeän nurkat. (Tomi Aho)

Sanot ymmärtäväsi minua. Tosiasiassa minun täytyy ymmärtää sinun ymmärtämistäsi. (Anja Hyttinen-Oikkonen)

Osaisinpa olla, osaisinpa antaa olla. (Matti Saurama)

Vastuunpakoilijat ovat erinomaisia uimareita. He pysyvät aina pinnalla. (Tuula Nyström) 

Ravintorikkaita sanoja, lauseissa paljon joutomaata. (Esko Lovén)

Huonoimmat ajatukset kierrätetään hautomoiden kautta. (Hanna-Leena Ylinen)

Päättely on ratkomista, joka ei ole katkomista vaan langanpäiden liittämistä. (Mirjam Larinkari)

Arvojen murentuessa sirpaleet viiltävät. (Anneli Piirainen-Hämäläinen)


tiistai 18. huhtikuuta 2023

Lassi Kämäri -palkinto 2023

Kevät tuo tullessaan muurarin, maalarin, hanslankarin ja rannoille hampparin - mutta tuo se myös joka vuosi ratkaisun Lassi Kämäri -aforismikilpailuun.

Viime aikoina on puhuttu paljon runouden kuolemasta.  Aforismeista ei ole edes puhuttu. Valitettavasti. Niin marginaalissa tämä kirjallisuuden pieneliö elää ja ahertaa. Kaukana takana ovat ajat, kun puhuttiin "aforismibuumista". Nyt aforistikon voi nähdä korkeintaan harhailemassa yksinään hautausmaan kuusikossa. Ehkä hän on siellä etsimässä juuri sitä joukkoa, jolle voisi esitellä jonkun kuolleen mietiskelijän hautakiven ryyditettynä parilla oivallisella sitaatilla.

Pimeydessä pilkottaa kuitenkin valo - ja se on tämä kilpailu, johon leikkisyyteen taipuvaiset ajattelutaiteilijat osallistuvat vuodesta toiseen uskollisesti. Vaikka tämä on Suomen suurin, kaunein ja pitkäikäisin aforismipalkinto, osallistujat tietävät, ettei perhettä elätetä tämän palkinnon voitoilla. Vain hengen jylhyys ja sivistyksen kaipuu ajaa heidät tähän viheliäiseen ja armottomaan kilvoitteluun huhtikuussa, joka on kuukausista julmin.

Olen ylpeä näistä ahavoituneista mestareista, olen ylpeä jokaisesta tänne saapuneesta lauseesta. Eläköön aforismi!

Paras aforismi, palkinto 10 euroa ja kunniamaininta:

Olin perhonen. Heräsin surinaani. (Hannu Hirvonen)

Perustelut:

Lähes jokainen meistä on pohtinut joskus, ainakin lapsena, onko valveillaolo vai uni todellisuuttamme. Ajatus on kiehtova, pelottavakin. Onko olemassa rinnakkaistodellisuus, joka tunkee unissa esiin. Alitajuntamme tuottaa kummallista fragmentaarista, sirpaleista materiaalia, jossa kaikki on mahdollista. Alitajuntamme toteuttaa myös salaisimpia unelmiamme, toiveitamme ja pelkojamme

Hannu Hirvosen minäkertoja, pörriäinen, kärpänen, tietää, mistä minä puhun. Se näkee unta, jossa se liihoittelee keväisellä niityllä, värikkäänä, kauniina ja kevyenä kuin tuulen henkäys ja herää sitten paskakasassa jossain ulkohuusin alla.

En toki tahdo ohjata lukijan tulkintaa enempää omalla karulla tulkinnallani. Tämäkin Hirvosen aforismi aukeaa moneen suuntaan - ja on keväisyydessään ja yllätyksellisyydessään sellainen, joka nostaa hymyn lukijan huulille ja mieleen. Neljällä sanalla voi kertoa paljon!

Kunniamaininnat:

Metallista tehdään mitali, ripustetaan sotilaaseen. Sotilas täynnä metallia niveliä myöten. (Hannu Waher)

Ikkunaruutujen välissä kuolleita kärpäsiä ja universumi. Pitäisikö murtautua sisään vai ulos? (Pauli Luoma) 

Silkkitie tuoksahtaa sivistykseltä, Oil Road tuhopoltolta. (Olli Hyvärinen)

Maan tuskassa pakkasukko ei tahdo sulaa, maatuska syntyä pariksi. (Sauli Salomaa)

Nimien pudottelu, hengen kömpelyyttä. (Juha Kare)

Uskonto perustuu näkymättömään hyväntekijään, politiikka näkyvään pahantekijään. (Juha-Pekka Koskinen)

Kansakoulun pihalla sikaringissä silmälasipäinen poika. Ikuisesti. (Ari Pekka Sarjanto)


tiistai 19. tammikuuta 2021

Lassi Kämäri -palkinto 2021

Lassi Kämäri järjestää jo legendaariseksi muodostuneen valtakunnallisen aforismikirjoituskilpailun.

Kilpailu on avoin kaikille. Kukin kirjoittaja voi osallistua kilpailuun yhdellä ennen julkaisemattomalla aforismilla. Aforismin aihe on vapaa. 

Lähetä aforismisi sähköpostilla osoitteeseen lassi.kamari@gmail.com viimeistään 17.4. 2022

Vielä nimeämätön raati valitsee parhaan aforismin. Raadin puheenjohtajana toimii kirjailija, aforistikko Lassi Kämäri.

Kilpailun tulokset julkistetaan Suomen Aforismipäivänä 18.4. 2022 klo. 12:00 Lassi Kämärin blogissa Loistava puhallus.

Lassi Kämäri -palkinto tullaan jatkossa jakamaan vuosittain Suomen Aforismipäivänä 18.4. klo. 12:00

Kilpailussa jaetaan seuraavat palkinnot: Paras aforismi, palkinto 10 euroa ja kunniamaininta. Mahdolliset muut palkittavat, kunniamaininta. 

Kilpailuun osallistumisesta mahdollisesti aiheutuvia kuluja ei korvata.

Lisätietoja kilpailusta ei anneta.

Tiedotetta saa jakaa vapaasti. 

torstai 18. huhtikuuta 2019

Lassi Kämäri -palkinto 2019

Totesin taas kevään riemukkaat merkit, kun aforismit palasivat vahvoin siivin kuin muuttolinnut vierailta mailta. Kiitos.

Palkinto on vakiinnuttanut asemansa ja jatkaa elinvoimaisena elämäänsä kuten sopiikin kirjallisuuden lajille, jota on harjoitettu muuttumattomana noin 3000 vuotta. Sitä eivät hetkauta suuntaan taikka toiseen kalvakoiden ja kapeaharteisten uudistajien manifestit, joilla tavoitellaan lähinnä kirjallista valtaa ja älykkyyden sädekehää, jota on mahdotonta tavoittaa muuten kuin kirjoittamalla vielä paremmin ja parempia aforismeja kuin kritiikin kohteet, iskemällä pöytään jotain sydämen pysäyttävää, häkellyttävää, sumussa runkkailun sijaan. Ei siis mitään uutta aforistisen auringon alla.

Yleisenä huomiona oli nyt se, että aforistit olivat tarttuneet todella ajankohtaisiin aiheisiin samanlaisella ammattitaidolla ja vapisemattomalla kädellä kuin kirurgi veitseensä ja jälki oli terävää. Teemoista löysin viittauksia ainakin ilmastonmuutokseen, feminismiin, naisen osaan maailmassa ja kirjallisen lajityypin historiaan.

Kilpailu oli tällä kertaa ankara eikä valinta ollut ollenkaan helppo.

Paras aforismi, palkinto 10 euroa ja kunniamaininta:

Napamiehet, katsokaa napoja. (Kyösti Mäkinen)

Perustelut:

Kyösti Mäkisen aforismi esittää huolensa siitä, että napamiesten eli niiden, joilla on eniten valtaa, pitäisi katsoa mitä pohjois- ja etelänavalla tapahtuu ja tehdä asialle jotakin. Sitä kautta aforismi laajenee esittämään yleisen huolensa ilmastonmuutoksesta. Suurvaltojen napamiehet eivät edes suostu allekirjoittamaan kansainvälisiä ilmastosopimuksia ja poliittiset puolueiden puheenjohtajat Suomessa puhuvat "ilmastonmuutos vouhotuksesta" ja kannustavat kansalaisia jatkamaan suorinta tietä helvettiin. Ja samaan aikaan jäätiköt sulavat napamiesten viskilaseissa.

Näkeekö se, joka katsoo? Joskus näkee, joskus ei. Mutta sen tiedän että oman navan kaivelun ja tutkimisen sijaan meistä jokaisen pitää osallistua nyt talkoisiin, jotka voivat ehkä vielä pelastaa maailman, maapallon. Se on päälause, kaikki muu on sivulauseessa, täysin merkityksetöntä.

Kunniamaininnat:

Panta rhei. Ja puristaa. (Hannu Hirvonen)

Musta lumi ei tunnista rajojaan - ihminen mahtaisi. (Sauli Salomaa)

Minulla tuli mitta täyteen. Hänen tuoppinsa. (Helena Seppälä)

Miksei puhuta toksisesta feminiinisyydestä? (Hanna-Leena Ylinen)

Painavin on kuiskaava vääryys, liki äänetön. (Anu Avikainen - de Boer)

torstai 3. tammikuuta 2019

Lassi Kämäri -palkinto 2019

Lassi Kämäri järjestää jo legendaariseksi muodostuneen valtakunnallisen aforismikirjoituskilpailun.

Kilpailu on avoin kaikille. Kukin kirjoittaja voi osallistua kilpailuun yhdellä ennen julkaisemattomalla aforismilla. Aforismin aihe on vapaa.

Lähetä aforismisi sähköpostilla osoitteeseen lassi.kamari@gmail.com viimeistään 17.4. 2019

Vielä nimeämätön raati valitsee parhaan aforismin. Raadin puheenjohtajana toimii kirjailija, aforistikko Lassi Kämäri.

Kilpailun tulokset julkistetaan Suomen Aforismipäivänä 18.4. 2019 klo. 12.00 Lassi Kämärin blogissa Loistava puhallus.

Lassi Kämäri -palkinto tullaan jatkossa jakamaan vuosittain Suomen Aforismipäivänä 18.4. klo. 12.00

Kilpailussa jaetaan seuraavat palkinnot: Paras aforismi, palkinto 10 euroa ja kunniamaininta. Mahdolliset muut palkittavat, kunniamaininta.

Kilpailuun osallistumisesta mahdollisesti aiheutuvia kuluja ei korvata.

Lisätietoja kilpailusta ei anneta.

Tiedotetta saa jakaa vapaasti.

maanantai 18. huhtikuuta 2016

Lassi Kämäri -palkinto 2016

Yleisenä huomiona tahdon kiittää ja sanoa, että olen ylpeä jokaisesta aforismista, joka minulle on lähetetty. Aforisminne liikuttivat minua sekä ajatuksellisesti että tunteellisesti. Niissä on asfaltin läpäisseen kukan uljautta, urheutta.


Paras aforismi, palkinto 10 euroa ja kunniamaininta:


Elämä silkkiä. Kiitos, toukat. (Hannu Hirvonen)


Perustelut:


Hannu Hirvosen tapa tarkastella maailmaa on samaan aikaan tosi ja vino, humoristinen. Se uppoaa mutta pysyy pinnalla. Hirvonen kiikaroi syvemmälle eikä hyväksy itsestäänselvyyksiä nauramatta.


Hirvosen lukeminen nytkäyttää oman aforismimoottorini liikkeelle. Nytkin aloin jatkojalostaa ja miettiä mitä kuolema sitten on - ja matoja.


Elämä on silkkiä laulussakin. Sitä tahdottaisiin sylillinen kerrallaan. Mutta kuka sen silkin teki? Toukat. Jokaisella, pienimmälläkin, on oma tärkeä tehtävänsä maailmanjärjestyksessä. Siitä ilo, onni. Siitä elämän silkki.


Kunniamaininnat:


Sodanmakuinen kattaus, surun maistajan kutsut. (Virpi Alanen)

Hymy – halpa plastiikkakirurgi. (Tarmo Pyykkönen)

Teki sovinnon itsensä kanssa. Kenen aloitteesta? (Hanna-Leena Ylinen)

Ajatus, ajan otus. (Timo Salo)

Ei lämmitä oma oksa orpoa. Sukupuutaan sahasi. (Tomi Aho)

Ääni, jota emme kuule, on kuin näkymätön valo sisällämme. Sitä kohti. (Rauno Tuomainen)

Elintasopakolainen? Mitä muuta kukaan meistä on? (Olli Hyvärinen)

Jo toisessa polvessa tekonivel, missä nöyryys? (Kyösti Mäkinen)

Nainen on parhaimmillaan syntymän ja kuoleman välissä. (Pia Markuslahti)

Nykyaika, elävien ihmisten pilaama. (Juha-Pekka Koskinen)

Elämän silmälasit. Ikävahvuuksilla. (Saara Heikkinen)

Mitä tehdä isällä, kun on internet. (Markku Rönkkö)

Vältätkö vai välitätkö? (Helena Seppälä)

Finanssikapitalismi. Ihmisen luonnon voima. (Marko Laihinen) 

Patriarkaatti taistelee vastaan: isä määrää tytärtään ryhtymään feministiksi. (Petri Lehtonen)

torstai 1. elokuuta 2013

Perkeleen puristeet!

KIRJOITTAA, KYSYÄ, OPPIA - projekti raahautuu vasta vähän yli sadassa lauseessa. Ehdoton päivittäminen on henkisesti äärimmäisen raskasta ja velvoittavaa. Inhoan koko touhua. Lopettaminen on koko ajan mielessä.

Aluksi minulla oli kolme lukijaa, jotka kommentoivat lauseita. Siitä sai valtavasti voimaa. Hekin uupuivat matkalle. En ihmettele. Jatkan nyt yksin. 

Inhoan näitä perkeleen puristeita, jotka eivät jätä minua rauhaan. Pyörivät päässä, vaativat hiomista, sommittelua ja lopulta tulostusta.
 
Olen miettinyt, etten julkaise lopputulosta enää kirjana. Se ei ole kiinnostavaa, se ei kiinnosta ketään. Ehkä kokoan lopputuloksen luettavampaan, tiivimpään muotoon ja jätän sivuilleni pdf:nä kaikkien luettavaksi ja tulostettavaksi. Onko se sitten sähkökirja?
 
Kirjan julkaiseminen ei merkitse minulle enää mitään. 
 

maanantai 5. marraskuuta 2012

Jäätävä hehku

Paavo Haavikko totesi, että kirjoittavia ihmisiä kohdellaan Suomessa välillä sikamaisesti. Saman on todennut monesti blogissaan Hannu Helin.
 
Minun lajityypissäni ei juuri näkyvyyttä saa kirjalleen. Sitä en valita, itsehän olen lajityyppini valinnut.  Mutta minulla on silti oikeus saada asiallinen vastaus tarjoamaani materiaaliin, varsinkin kun kyseessä on yhteiskunnan varoilla toimiva verkkolehti Kiiltomato.

Lähetin ensimmäisen viestin 6.6.2012 Kiiltomadon päätoimittajalle Karo Hämäläiselle:

Hei Karo Hämäläinen/Kiiltomato 

Toinen kokoelmani Hullun paperit on ilmestynyt. Esikoiskokoelmani Loistava puhallus arvosteltiin Kiiltomadossa. Mahtaisitko nyt löytää kriitikkoa kirjalleni? Jos löytyy, voisin lähettää kirjan suoraan kriitikolle. 

Ystävällisin terveisin,
Lassi Kämäri” 

Kun mitään vastausta ei kuulunut, lähetin toisen viestin 19.6.2012: 

Eräs Kiiltomatoon arvostellut kriitikko kehotti kääntymään sinun puoleesi: ” Kiiltomato olisi kyllä oiva paikka jonkun arvioida kirjasi. Otapa yhteyttä suoraan päätoimittaja Karo Hämäläiseen karo.hamalainen@gmail.com, hän tietää parhaiten Kiiltomatoon tilattavien arvioiden tilanteen ja sen, löytyisikö avustajista sopivaa kriitikkoa.” 

Toiminko jotenkin epäkorrektisti? 
 
Yt,
Lassi Kämäri”  

”Et suinkaan”,vastasi Karo Hämäläinen. Siinä kaikki. Ei lupauksia, ei selittelyä, ei perusteluja. Ei yhtään mitään.  

Nyt on 5.11.2012  ja asia lienee unohdettu, haudattu. Luin eilen uusinta Suomen Kuvalehteä ja törmäsin Karo Hämäläisen kirjan jättimainokseen. Ja alkoi vituttaa, vituttaa rankasti, kun kirjani saama ignorointi muistui mieleeni. 

Miten paljon tällaisten kirjallisten sadistien ja kulisseissa suhmuroijien pitää antaa kahmia valtaa? Mikä heille riittää? Hämäläinen on palkkatyönsä lisäksi vielä WSOY:n ja Tammen kirjailija, Kiiltomadon päätoimittaja, Suomen Kuvalehden kriitikko ja Finlandia-palkintoraatien jäsen. Ja ties mitä muuta? Eikä hän ilmeisesti näe asiassa mitään ongelmaa?

Jos Karo Hämäläinen olisi kiinnostunut jääkiekosta, Kalervo Kummola jäisi kakkoseksi.

Kiiltomato julistaa etusivullaan: "Kiiltomato etsii hehkuunsa kirjoja, jotka ansaitsevat lisää huomiota." En tiedä, onko Karo Hämäläinen tutustunut kirjaani, tuskin. Hänen mielestään se ei ainakaan ansainnut Kiiltomadon hehkua tai huomiota.

Toivottavasti Karo Hämäläinen ei kohtele muiden ihmisten kirjoja yhtä sikamaisen välinpitämättömästi Kiiltomadon päätoimittajana.

tiistai 5. kesäkuuta 2012

Hullun paperit - Lauseita

Lassi Kämäri
Hullun paperit
lauseita
Kansi: Eija Tuomela
Isbn 978-951-812-180-3
nidottu, 96 sivua
Kesuura 2012

Lassi Kämärin Hullun paperit on röyhkeä, kekseliäs, vihainen ja klassisen yksinkertainen kirja.

Esikoiskokoelmassaan Loistava puhallus Lassi Kämäri luotti tiukkaan sommitteluun. Uudessa kokoelmassaan Hullun paperit hän ei halua enää karsinoida lauseita temaattisten otsikoiden alle.

Kirjan aforistisimmassa ja laajimmassa osastossa Lauseita satunnaisessa järjestyksessä hän sallii lauseiden säteillä joka suuntaan, ja sitä kautta hän vapauttaa sekä lukijan että lauseet mahdollisimman monipuolisiin ja yllättäviin tulkintoihin.

Enemmän tai vähemmän henkilökohtaisuuksiin menevässä ja itseironisessa osastossa Teeskentelemisestä Kämäri suomii taidemaailman opportunistista ja kosiskelevaa naurettavuutta.

Sarjallisessa Yksinäisessä cowboyssa hän tekee matkan kielen sisään, paimentaa sanansa ja lauseensa läpi tuntemattoman kielen.

LAUSEITA SATUNNAISESSA JÄRJESTYKSESSÄ:

Harvempi meistä ylettyy lapsen tasolle.

Hyvä veli, muista välillä siskojasi.

Niitä kutsutaan hulluiksi, jotka poikkeavat normista. Rakastan hulluja.

Henkiset muurit ovat kiveäkin kovempia.

Taistelevat tuulimyllyjen puolesta, nykyajan viisaat ritarit.

Jumalan nollatoleranssi: kuolemantuomio omenavarkaille.

Kun sinä itket, minun hartiani vavahtavat.

Meidät autetaan maailmaan, muttei maailmasta pois.

TEESKENTELEMISESTÄ:

Pidät sormeasi pystyssä, että tietäisit mistä päin taiteessa tuulee.

Tirkistelet maailmaa avaimenreiästä kuin riisuutuvaa naista, silmä kovana.

Ylistät vaikka pieremistä, jos pierijät julistautuvat taiteen uudistajiksi.

YKSINÄINEN COWBOY:

Eniten lauseita pilaavat ne, jotka luulevat osaavansa niitä käsitellä.

Kilistelevät kannuksiaan, vaikka eivät pysy säyseimmänkään selässä.

Saatanan konitohtorit! Eivätkö he ymmärrä: kieli on rodeo!

***

Lassi Kämärin esikoiskokoelmasta Loistava puhallus sanottua:

”Joka tapauksessa Lassi Kämäri nousee esikoisellaan kotimaisen nykyaforistiikan raskaaseen sarjaan Paavo Haavikon, Erno Paasilinnan, Markku Envallin, Mirkka Rekolan ja Helena Anhavan rinnalle."

- Joni Pyysalo/Suomen Kuvalehti

”Aforismikokoelmat ovat tavallisesti myöhäisiän tai ainakin tukevan keski-iän tuotteita. Kämärin kirjassa ei ole syksyn merkkejä. Se on virkistävä, keväinen teko. Se väittää, tokaisee ja on ehdoton, mutta samalla se yllyttää keskusteluun.”


- Hilja Mörsäri/Hämeen Sanomat

”Loistava puhallus - lauseita on mukava yllätys ja tarpeellinen lisä niukaksi jääneen suomalaisen aforistiikan jatkumoon.”


- Jukka Petäjä/Helsingin Sanomat

”Tekijän uskallus astua esille on ollut kuin pallolaajennus ahtautuneelle aforismisuonelle. Loistava puhallus oikoo lämpimästi viisauden otsaryppyjä.”


- Matti Saurama/Parnasso