Lassi Kämäri -palkinto 2024

Kivi, sakset, paperi. Mikä ei kuulu joukkoon? Sakset. Jokainen, joka taistelee toimeentulostaan taiteen kivisellä tiellä, tietää oikean vastauksen. 

Meillä on varmasti nyt Suomen historian kulttuurivihamielisin hallitus, joka vie tuhkatkin pesästä. Pääministeri, joka edustaa sivistys- ja kykypuoluetta (naurua!), puhuu oikeudenmukaisuudesta, vaikka on pelkkä pääoman lakeija. Aika epätoivoisia ja hätääntyneitä viestejä näkyy ympäri taidekenttää.

Ovatko suomalaiset äänestäjät todella antaneet edustajilleen mandaatin tuhota järjestelmällisesti suomalaisen kulttuurin? Jos näin on, häpeän olla suomalainen! 

Kalevala, Sibelius, Jansson, Waltari, Kaurismäki, Gallen-Kallela, Nightwish, Aalto, Marimekko.

Hallitus vetoaa jatkuvasti tulevaisuuteen ja kysyy millaisen perinnön me jätämme lapsillemme, minä kysyn millaisen kulttuuriperinnön me jätämme lapsillemme.

Henkinen perintö on mittaamaton voimavara. Sen edessä valtionvarainministeriön virkamiehet ovat laskelmineen ja laskukoneineen hyödyttömiä näpertelijöitä.

 Paras aforismi, palkinto 10 euroa ja kunniamaininta:

Olen nähnyt kirjallisuuden tulevaisuuden, se on menneisyys. (Juha-Pekka Koskinen)

Perustelut:

Tämä monitulkintainen aforismi on kuin julistus tai profetia. Koskinen kertoo meille jotakin ilmeistä, mitä meidän pitäisi muutenkin tietää; jotakin, joka on kristallinkirkasta; ja jotakin, jonka vain kirjoittaja näkee ja ymmärtää.  Ei mitään uutta auringon alla. Tulee mieleen Raamatun Saarnaaja.

Toisaalta kirjoittaja arvelee ehkä kirjallisuuden kulta-aikojen olevan takana päin. Joskus kirjat kiinnostivat, joskus kirjailijoita kysyttiin mielipiteitä yhteiskunnallisiin asioihin, joskus peräti tasavallan presidentti siteerasi kirjailijoita puheissaan.

Muistan kuulleeni (muistinvaraisesti) Erno Paasilinnalta että "kirjailija on kuollut jo kirjoittaessan".  Tämäkin tulee todeksi Koskisen aforismissa. 

Mutta kuten tiedämme lopulta lukija kirjoittaa lauseen loppuun omalla tulkinnallaan. Siinä mielessä jokainen julkaistu lause on kuin kaarnavene ajatusmyrskyissä.

Olkaa hyvä, miettikää ja tulkitkaa!

Kunniamaininnat:

Valta on paisuvaista. Ilman sitä ei yksikään mulkku nouse. (Hannu Hirvonen)

Rivien välistä lukien saa uuden kirjan. (Vesa Papunen)

Tarkka pilkka osuu mihin sattuu. (Nuutti Hiltunen)

Realismi on tekosyy antaa periksi. (Esa Paloniemi)

Sana voi olla vapaa, lause ei koskaan. (Hannu Waher)

Pakota hänet muottiisi, jos uskot sirpaleiden tuovan onnea. (Juha Kare)

Sotka muni, sotki, munasi. (Timo Salo)

Sanasepät takovat korulauseita. (Titta Kurki)

Meteorologia ja teologia tuottavat taivaslähtöisiä ennusteita huomisesta. Tieteenä. (Paula Kokkonen)

Yksiön pyöreä ikkuna pyyhkii neliöhäpeän nurkat. (Tomi Aho)

Sanot ymmärtäväsi minua. Tosiasiassa minun täytyy ymmärtää sinun ymmärtämistäsi. (Anja Hyttinen-Oikkonen)

Osaisinpa olla, osaisinpa antaa olla. (Matti Saurama)

Vastuunpakoilijat ovat erinomaisia uimareita. He pysyvät aina pinnalla. (Tuula Nyström) 

Ravintorikkaita sanoja, lauseissa paljon joutomaata. (Esko Lovén)

Huonoimmat ajatukset kierrätetään hautomoiden kautta. (Hanna-Leena Ylinen)

Päättely on ratkomista, joka ei ole katkomista vaan langanpäiden liittämistä. (Mirjam Larinkari)

Arvojen murentuessa sirpaleet viiltävät. (Anneli Piirainen-Hämäläinen)

Lassi Kämäri -palkinto 2023

Kevät tuo tullessaan muurarin, maalarin, hanslankarin ja rannoille hampparin - mutta tuo se myös joka vuosi ratkaisun Lassi Kämäri -aforismikilpailuun.

Viime aikoina on puhuttu paljon runouden kuolemasta.  Aforismeista ei ole edes puhuttu. Valitettavasti. Niin marginaalissa tämä kirjallisuuden pieneliö elää ja ahertaa. Kaukana takana ovat ajat, kun puhuttiin "aforismibuumista". Nyt aforistikon voi nähdä korkeintaan harhailemassa yksinään hautausmaan kuusikossa. Ehkä hän on siellä etsimässä juuri sitä joukkoa, jolle voisi esitellä jonkun kuolleen mietiskelijän hautakiven ryyditettynä parilla oivallisella sitaatilla.

Pimeydessä pilkottaa kuitenkin valo - ja se on tämä kilpailu, johon leikkisyyteen taipuvaiset ajattelutaiteilijat osallistuvat vuodesta toiseen uskollisesti. Vaikka tämä on Suomen suurin, kaunein ja pitkäikäisin aforismipalkinto, osallistujat tietävät, ettei perhettä elätetä tämän palkinnon voitoilla. Vain hengen jylhyys ja sivistyksen kaipuu ajaa heidät tähän viheliäiseen ja armottomaan kilvoitteluun huhtikuussa, joka on kuukausista julmin.

Olen ylpeä näistä ahavoituneista mestareista, olen ylpeä jokaisesta tänne saapuneesta lauseesta. Eläköön aforismi!

Paras aforismi, palkinto 10 euroa ja kunniamaininta:

Olin perhonen. Heräsin surinaani. (Hannu Hirvonen)

Perustelut:

Lähes jokainen meistä on pohtinut joskus, ainakin lapsena, onko valveillaolo vai uni todellisuuttamme. Ajatus on kiehtova, pelottavakin. Onko olemassa rinnakkaistodellisuus, joka tunkee unissa esiin. Alitajuntamme tuottaa kummallista fragmentaarista, sirpaleista materiaalia, jossa kaikki on mahdollista. Alitajuntamme toteuttaa myös salaisimpia unelmiamme, toiveitamme ja pelkojamme

Hannu Hirvosen minäkertoja, pörriäinen, kärpänen, tietää, mistä minä puhun. Se näkee unta, jossa se liihoittelee keväisellä niityllä, värikkäänä, kauniina ja kevyenä kuin tuulen henkäys ja herää sitten paskakasassa jossain ulkohuusin alla.

En toki tahdo ohjata lukijan tulkintaa enempää omalla karulla tulkinnallani. Tämäkin Hirvosen aforismi aukeaa moneen suuntaan - ja on keväisyydessään ja yllätyksellisyydessään sellainen, joka nostaa hymyn lukijan huulille ja mieleen. Neljällä sanalla voi kertoa paljon!

Kunniamaininnat:

Metallista tehdään mitali, ripustetaan sotilaaseen. Sotilas täynnä metallia niveliä myöten. (Hannu Waher)

Ikkunaruutujen välissä kuolleita kärpäsiä ja universumi. Pitäisikö murtautua sisään vai ulos? (Pauli Luoma) 

Silkkitie tuoksahtaa sivistykseltä, Oil Road tuhopoltolta. (Olli Hyvärinen)

Maan tuskassa pakkasukko ei tahdo sulaa, maatuska syntyä pariksi. (Sauli Salomaa)

Nimien pudottelu, hengen kömpelyyttä. (Juha Kare)

Uskonto perustuu näkymättömään hyväntekijään, politiikka näkyvään pahantekijään. (Juha-Pekka Koskinen)

Kansakoulun pihalla sikaringissä silmälasipäinen poika. Ikuisesti. (Ari Pekka Sarjanto)

Lassi Kämäri -palkinto 2023

Lassi Kämäri järjestää jo legendaariseksi muodostuneen valtakunnallisen aforismikirjoituskilpailun.

Kilpailu on avoin kaikille. Kukin kirjoittaja voi osallistua kilpailuun yhdellä ennen julkaisemattomalla aforismilla. Aforismin aihe on vapaa. 

Lähetä aforismisi sähköpostilla osoitteeseen lassi.kamari@gmail.com viimeistään 17.4. 2023

Vielä nimeämätön raati valitsee parhaan aforismin. Raadin puheenjohtajana toimii kirjailija, aforistikko Lassi Kämäri.

Kilpailun tulokset julkistetaan Suomen Aforismipäivänä 18.4. 2023 klo. 12:00 Lassi Kämärin blogissa Loistava puhallus.

Lassi Kämäri -palkinto tullaan jatkossa jakamaan vuosittain Suomen Aforismipäivänä 18.4. klo. 12:00

Kilpailussa jaetaan seuraavat palkinnot: Paras aforismi, palkinto 10 euroa ja kunniamaininta. Mahdolliset muut palkittavat, kunniamaininta. 

Kilpailuun osallistumisesta mahdollisesti aiheutuvia kuluja ei korvata.

Lisätietoja kilpailusta ei anneta.

Tiedotetta saa jakaa vapaasti.

Lassi Kämäri -palkinto 2022

 Kun korona alkoi hiljalleen häipyä tai siitä alkoi tulla osa hyväksyttyä normielämää ja vuodenkiertoa, saimme tilalle sodanuhan. Naapuri alkoi isotella ja Suomessa aloimme nähdä Naton ensimmäistä kertaa ainoana vaihtoehtona puolustaa maamme rajoja tulevaisuudessa. Kun luotto oli taas mennyt, jos sitä koskaan oli ollutkaan Mainilan laukausten jälkeen, paluuta entiseen puolueettomuuteen ei enää ollut. Itsekin liputan nyt ensimmäistä kertaa vahvasti Naton puolesta.

Tuli myös jälleen todistettua että se mikä tapahtuu lähempänä koskettaa aivan erilailla. Varsinkin se mikä tapahtuu Euroopassa, Ukrainassa. Afrikan kansanmurhat eivät Suomessa hetkauta. Mutta hyvä niin että edes nyt haluamme auttaa Ukrainaa ja ukrainalaisia monin tavoin.

Jossain vaiheessa vihjailtiin jostain aforismibuumista. Omasta mielestäni mitään buumia ei ole koskaan ollutkaan, korkeintaan pientä pintaväreilyä ja myötätuulta. Ja nyt koko lajityyppi on pikemminkin vaipumassa marginaalin marginaaliin. Mutten ole lainkaan huolestunut. Parhaat lauseet elävät ikuisesti!  Ja tämä palkinto elää ja hengittää!

Paras aforismi, palkinto 10 euroa ja kunniamaininta:

Ei niin paljon vodkaa Venäjälläkään, että sitä riittäisi Kremlin moraaliseen kompassiin. (Juha Kare)

Perustelut: 

Vodka on venäläisyyttä - ja ainakin olemme kuvitelleet että se on ollut oleellinen osa ystävyyssuhteiden ylläpidossa venäläisten korkeimman johdon kanssa. Toisaalta venäläinen romaanikirjallisuus ja runous tuntevat laiskan vätyksen, jonka elämäntehtävä on vodkan litkiminen ja lorviminen. Nyt Venäjällä on kuitenkin säälimätön johtaja, jonka vallanhimoa ei pysäytä vodka, ei pakotteet, ei mikään.

Kunniamaininnat: 

Huono sotamoraali: ei halunnut tappaa. (Hanna-Leena Ylinen)

Mennyt meissä: liskoaivoista digisaatanan jumalsanaa. (Olli Hyvärinen)

Maapallo tarvitsee paljon huomiota, onhan sillä kaksi omaa napaa tuijotettavaksi. (Helena Seppälä)

Moni pakenee talvella etelän lämpöön jotta lapsenlapsiemme ei tarvitse tehdä samaa. Huomaavaista. (JP Koskinen)

Tauti hiljentää. Rauhan käsitys väljenee. Hullun totuudelle eivät pysty. (Sauli Salomaa)

Käännä runo matematiikan kielelle. Saat laskun. (Hannu Hirvonen)

Ääretön ilmaistuna sisältää jo reunan. (Hannu Waher)

Lassi Kämäri -palkinto 2022

 Lassi Kämäri järjestää jo legendaariseksi muodostuneen valtakunnallisen aforismikirjoituskilpailun.

Kilpailu on avoin kaikille. Kukin kirjoittaja voi osallistua kilpailuun yhdellä ennen julkaisemattomalla aforismilla. Aforismin aihe on vapaa. 

Lähetä aforismisi sähköpostilla osoitteeseen lassi.kamari@gmail.com viimeistään 17.4. 2022

Vielä nimeämätön raati valitsee parhaan aforismin. Raadin puheenjohtajana toimii kirjailija, aforistikko Lassi Kämäri.

Kilpailun tulokset julkistetaan Suomen Aforismipäivänä 18.4. 2022 klo. 12:00 Lassi Kämärin blogissa Loistava puhallus.

Lassi Kämäri -palkinto tullaan jatkossa jakamaan vuosittain Suomen Aforismipäivänä 18.4. klo. 12:00

Kilpailussa jaetaan seuraavat palkinnot: Paras aforismi, palkinto 10 euroa ja kunniamaininta. Mahdolliset muut palkittavat, kunniamaininta. 

Kilpailuun osallistumisesta mahdollisesti aiheutuvia kuluja ei korvata.

Lisätietoja kilpailusta ei anneta.

Tiedotetta saa jakaa vapaasti.

Lassi Kämäri -palkinto 2019

Totesin taas kevään riemukkaat merkit, kun aforismit palasivat vahvoin siivin kuin muuttolinnut vierailta mailta. Kiitos.

Palkinto on vakiinnuttanut asemansa ja jatkaa elinvoimaisena elämäänsä kuten sopiikin kirjallisuuden lajille, jota on harjoitettu muuttumattomana noin 3000 vuotta. Sitä eivät hetkauta suuntaan taikka toiseen kalvakoiden ja kapeaharteisten uudistajien manifestit, joilla tavoitellaan lähinnä kirjallista valtaa ja älykkyyden sädekehää, jota on mahdotonta tavoittaa muuten kuin kirjoittamalla vielä paremmin ja parempia aforismeja kuin kritiikin kohteet, iskemällä pöytään jotain sydämen pysäyttävää, häkellyttävää, sumussa runkkailun sijaan. Ei siis mitään uutta aforistisen auringon alla.

Yleisenä huomiona oli nyt se, että aforistit olivat tarttuneet todella ajankohtaisiin aiheisiin samanlaisella ammattitaidolla ja vapisemattomalla kädellä kuin kirurgi veitseensä ja jälki oli terävää. Teemoista löysin viittauksia ainakin ilmastonmuutokseen, feminismiin, naisen osaan maailmassa ja kirjallisen lajityypin historiaan.

Kilpailu oli tällä kertaa ankara eikä valinta ollut ollenkaan helppo.

Paras aforismi, palkinto 10 euroa ja kunniamaininta:

Napamiehet, katsokaa napoja. (Kyösti Mäkinen)

Perustelut:

Kyösti Mäkisen aforismi esittää huolensa siitä, että napamiesten eli niiden, joilla on eniten valtaa, pitäisi katsoa mitä pohjois- ja etelänavalla tapahtuu ja tehdä asialle jotakin. Sitä kautta aforismi laajenee esittämään yleisen huolensa ilmastonmuutoksesta. Suurvaltojen napamiehet eivät edes suostu allekirjoittamaan kansainvälisiä ilmastosopimuksia ja poliittiset puolueiden puheenjohtajat Suomessa puhuvat "ilmastonmuutos vouhotuksesta" ja kannustavat kansalaisia jatkamaan suorinta tietä helvettiin. Ja samaan aikaan jäätiköt sulavat napamiesten viskilaseissa.

Näkeekö se, joka katsoo? Joskus näkee, joskus ei. Mutta sen tiedän että oman navan kaivelun ja tutkimisen sijaan meistä jokaisen pitää osallistua nyt talkoisiin, jotka voivat ehkä vielä pelastaa maailman, maapallon. Se on päälause, kaikki muu on sivulauseessa, täysin merkityksetöntä.

Kunniamaininnat:

Panta rhei. Ja puristaa. (Hannu Hirvonen)

Musta lumi ei tunnista rajojaan - ihminen mahtaisi. (Sauli Salomaa)

Minulla tuli mitta täyteen. Hänen tuoppinsa. (Helena Seppälä)

Miksei puhuta toksisesta feminiinisyydestä? (Hanna-Leena Ylinen)

Painavin on kuiskaava vääryys, liki äänetön. (Anu Avikainen - de Boer)

Lassi Kämäri -palkinto 2019

Lassi Kämäri järjestää jo legendaariseksi muodostuneen valtakunnallisen aforismikirjoituskilpailun.

Kilpailu on avoin kaikille. Kukin kirjoittaja voi osallistua kilpailuun yhdellä ennen julkaisemattomalla aforismilla. Aforismin aihe on vapaa.

Lähetä aforismisi sähköpostilla osoitteeseen lassi.kamari@gmail.com viimeistään 17.4. 2019

Vielä nimeämätön raati valitsee parhaan aforismin. Raadin puheenjohtajana toimii kirjailija, aforistikko Lassi Kämäri.

Kilpailun tulokset julkistetaan Suomen Aforismipäivänä 18.4. 2019 klo. 12.00 Lassi Kämärin blogissa Loistava puhallus.

Lassi Kämäri -palkinto tullaan jatkossa jakamaan vuosittain Suomen Aforismipäivänä 18.4. klo. 12.00

Kilpailussa jaetaan seuraavat palkinnot: Paras aforismi, palkinto 10 euroa ja kunniamaininta. Mahdolliset muut palkittavat, kunniamaininta.

Kilpailuun osallistumisesta mahdollisesti aiheutuvia kuluja ei korvata.

Lisätietoja kilpailusta ei anneta.

Tiedotetta saa jakaa vapaasti.

Lassi Kämäri -palkinto 2018

Lassi Kämäri järjestää jo legendaariseksi muodostuneen valtakunnallisen aforismikirjoituskilpailun.

Kilpailu on avoin kaikille. Kukin kirjoittaja voi osallistua kilpailuun yhdellä ennen julkaisemattomalla aforismilla. Aforismin aihe on vapaa.

Lähetä aforismisi sähköpostilla osoitteeseen lassi.kamari@gmail.com viimeistään 17.4. 2018

Vielä nimeämätön raati valitsee parhaan aforismin. Raadin puheenjohtajana toimii kirjailija, aforistikko Lassi Kämäri.

Kilpailun tulokset julkistetaan Suomen Aforismipäivänä 18.4. 2018 klo. 12.00 Lassi Kämärin blogissa Loistava puhallus.

Lassi Kämäri -palkinto tullaan jatkossa jakamaan vuosittain Suomen Aforismipäivänä 18.4. klo. 12.00

Kilpailussa jaetaan seuraavat palkinnot: Paras aforismi, palkinto 10 euroa ja kunniamaininta. Mahdolliset muut palkittavat, kunniamaininta.

Kilpailuun osallistumisesta mahdollisesti aiheutuvia kuluja ei korvata.

Lisätietoja kilpailusta ei anneta.

Tiedotetta saa jakaa vapaasti.

Lassi Kämäri -palkinto 2017

Tahdon kiittää jokaista kirjoittajaa lähetetystä aforismista. Aforismeja tuli taas paljon.

Yleisenä huomiona oli se, ettei mikään isompi tai tuore teema noussut massasta pintaan. Odotin hieman särmikkäämpää ja viiltävämpää aforistista analyysiä yhteiskunnallisesta tilanteesta, hallituksen leikkauksista, poliittisesta vastakkainasettelusta, rasismista, turvapaikanhakijoista, terrorismista, islamista tai vihapuheesta. Odotin turhaan. Niistä ei liiemmin puhuttu. Se oli aika hämmästyttävää, pettymyskin. Ehkä digitalisaation ja robotisaation kritiikkiä jäin myös kaipaamaan. Samoin eläinten oikeuksien puntarointia.


Paras aforismi, palkinto 10 euroa ja kunniamaininta:

Narsistiin ihastunut. Kärpänen lätkässä. (Saara Heikkinen)


Perustelut:

Saara Heikkinen osuu aforismillaan karmealla tavalla tämän yhteiskunnan rakenteissa piileskelevän sairauden rusentavaan ytimeen. Henkilö A ihastuu henkilöön B, joka tulee ajan mittaan murskaamaan henkisesti, pahimmassa tapauksessa tappamaan, henkilön A.

Aforismin muotoilu on tyylipuhdas ja napakka, silti se antaa tilaa riittävästi lukijan tulkinnalle. Mitään ei voi lisätä eikä mitään voi ottaa pois; se kuuluu laadukkaan aforismin tunnusmerkistöön.


Kunniamaininnat:

Silmäpeli on avausten shakkia. (Hannu Waher)

Elämän suurin tragedia ei ole kuolema vaan kelo. (Maikki Louhivaara)

Tehkääpä kaikkenne, että kirkkovene kaatuisi! Huudelkaa veropakolaiset ja perintönne suojaanviejät ohjeitanne paratiisisaarilta ja Ruotsinmaalta! (Olli Hyvärinen)

Sarvien välissä ihmisen satakerta. (Hannu Hirvonen)

Korvissa humisee. Metsä on eksynyt minuun. (Teemu Helle)

Vain äänestämällä vaaleissa voit minimoida valittujen aiheuttamat vahingot. (Juha-Pekka Koskinen)

Digitalisaatio: ihmiset jaetaan ykkösiin ja nolliin. (Juha Haapamäki)

Ajan aisapari on muutos: päivän pikselit kaleidoskoopissa. (Paula Sainio)

Emme usko näkemäämme. Tämä on kuva ajastamme. (Jaakko Antila)

Onko muotiajattelulla evoluutiota? Tulevaisuuden posliinisilla suojelusenkeleillä on silikonitissit. (Marko Laihinen)

Lassi Kämäri -palkinto 2016

Yleisenä huomiona tahdon kiittää ja sanoa, että olen ylpeä jokaisesta aforismista, joka minulle on lähetetty. Aforisminne liikuttivat minua sekä ajatuksellisesti että tunteellisesti. Niissä on asfaltin läpäisseen kukan uljautta, urheutta.


Paras aforismi, palkinto 10 euroa ja kunniamaininta:


Elämä silkkiä. Kiitos, toukat. (Hannu Hirvonen)


Perustelut:


Hannu Hirvosen tapa tarkastella maailmaa on samaan aikaan tosi ja vino, humoristinen. Se uppoaa mutta pysyy pinnalla. Hirvonen kiikaroi syvemmälle eikä hyväksy itsestäänselvyyksiä nauramatta.


Hirvosen lukeminen nytkäyttää oman aforismimoottorini liikkeelle. Nytkin aloin jatkojalostaa ja miettiä mitä kuolema sitten on - ja matoja.


Elämä on silkkiä laulussakin. Sitä tahdottaisiin sylillinen kerrallaan. Mutta kuka sen silkin teki? Toukat. Jokaisella, pienimmälläkin, on oma tärkeä tehtävänsä maailmanjärjestyksessä. Siitä ilo, onni. Siitä elämän silkki.


Kunniamaininnat:


Sodanmakuinen kattaus, surun maistajan kutsut. (Virpi Alanen)

Hymy – halpa plastiikkakirurgi. (Tarmo Pyykkönen)

Teki sovinnon itsensä kanssa. Kenen aloitteesta? (Hanna-Leena Ylinen)

Ajatus, ajan otus. (Timo Salo)

Ei lämmitä oma oksa orpoa. Sukupuutaan sahasi. (Tomi Aho)

Ääni, jota emme kuule, on kuin näkymätön valo sisällämme. Sitä kohti. (Rauno Tuomainen)

Elintasopakolainen? Mitä muuta kukaan meistä on? (Olli Hyvärinen)

Jo toisessa polvessa tekonivel, missä nöyryys? (Kyösti Mäkinen)

Nainen on parhaimmillaan syntymän ja kuoleman välissä. (Pia Markuslahti)

Nykyaika, elävien ihmisten pilaama. (Juha-Pekka Koskinen)

Elämän silmälasit. Ikävahvuuksilla. (Saara Heikkinen)

Mitä tehdä isällä, kun on internet. (Markku Rönkkö)

Vältätkö vai välitätkö? (Helena Seppälä)

Finanssikapitalismi. Ihmisen luonnon voima. (Marko Laihinen) 

Patriarkaatti taistelee vastaan: isä määrää tytärtään ryhtymään feministiksi. (Petri Lehtonen)

Ammattina: kirjailija

Minustakin olisi oikein mukavaa kuulua porukkaan, jota pidetään automaattisesti valtavana rikkautena ja voimavarana ja jolta on kiellettyä vaatia mitään.

Timo Hännikäinen: Marginalia

Tähän Timo Hännikäinen päättää mamu- ja hyysääjäkriittisen kirjoituksensa Monikulttuurinen noidankehä blogissaan. Koomisinta on se, että Hännikäinen kuuluu juuri sellaiseen porukkaan, johon hän halajaa - hän on kirjailija. Suomessa kirjailijoita pidetään automaattisesti valtavana rikkautena ja voimavarana - ja heiltä on kiellettyä vaatia mitään. Miksi?

Kirjailijan työstä

Näin puhui William Faulkner haastattelussa New Yorkissa alkuvuonna 1956.

Jos minua ei olisi ollut, joku toinen olisi kirjoittanut minut, Hemingwayn, Dostojevskin, meidät kaikki. Tämän todistaa se, että Shakespearen näytelmien kirjoittajksi on ehdolla noin kolme miestä. Mutta Hamletissa ja Kesäyön unelmassa ei ole tärkeää, kuka ne kirjoitti, vaan se, että ne on kirjoitettu. Taiteilija ei ollenkaan tärkeä. Vain se on tärkeää, mitä hän luo, koska mitään uutta sanottavaa ei ole. Shakespeare, Balzac, Homeros ovat kaikki kirjoittaneet samoista asioista, ja jos he olisivat eläneet tuhat tai kaksi tuhatta vuotta vanhemmiksi, kustantajat eivät olisi tarvinneet sen jälkeen enää  ketään.

Voiko  hyväksi romaanikirjailijaksi pyrkivä noudattaa mitään menetelmää?

99 prosenttia lahjakkuutta... 99 prosenttia kurinalaisuutta... 99 prosenttia työtä. Hän ei saa koskaan olla tyytyväinen siihen, mitä on tehnyt. Se ei ole koskaan aivan niin hyvää kuin voisi olla. Pyri haaveissa ja tähtää aina ylemmäs kuin mihin tiedät yltäväsi. Älä viitsi tyytyä siihen että ylittäisit aikalaisesi ja edeltäjäsi. Yritä olla itseäsi parempi. Taiteilija on olento, jota demonit ajavat. Hän ei tiedä, miksi ne ovat valinneet hänet, eikä hänellä ole yleensä aikaa miettiä sitä. Hän on täysin moraaliton sikäli että hän ryöstää, lainaa, kerjää tai varastaa keneltä tahansa ja jokaiselta saadakseen työnsä tehdyksi.

Samassa haastattelussa  Faulkner toteaa sen tosiasian, joka pätee pitkälti Suomessakin, epäonnistuneille runoilijoille jää vaihtoehdoksi vain romaanien kirjoittaminen.

Minä olen epäonnistunut runoilija. Ehkä jokainen romaanikirjailija haluaa ensin kirjoittaa runoja, huomaa ettei osaa ja yrittää sitten novellia, joka on muodoista runouden jälkeen vaativin. Ja kun hän epäonnistuu siinä, hänellä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin romaanien kirjoittaminen.

Siviilirohkeus pettää, kun oma toimeentulo on vaarassa

Luin Tiina Pystysen kirjan Runousoppi - Miten elämä muuttuu taiteeksi. Löysin sen sattumalta hyllystä. Se on kirjoitettu äärimmäisten tunteiden vallassa, siksi siitä löytyy herkullisia kohtia, rehellisyyttä ja harkitsemattomuutta, tolkkua ja tolkuttomuutta. Kirjoittamisen moottorina on toiminut Pystysen häpeällinen kohtelu Suomen kirjailijaliiton taholta.

Kirjallisuudesta puhutaaan juhlallisen ihannoivasti. Halutaan unohtaa, että se on myös mitä raadollisin vallankäytön järjestelmä. muun muassa Suomen Kirjailijaliiton pitkäaikainen puheenjohtaja Jarkko Laine pystyi vähitellen haalimaan itselleen kirjallisen kentän keskeiset asemat. Hän sai sellaisen vallan, että kirjailijakunta pysyi hiljaisena vuosikymmeniä. Siviilirohkeus petti, kun oma toimeentulo oli vaarassa.

Otsikoksi lainaamassani lauseessa siviilirohkeus pettää, kun oma toimeentulo on vaarassa sisältää suomalaiseen kirjailijaan ja kirjallisuuteen liittyvän yleisemmän ongelman - ja se ongelma läpäisee koko kirjallisen kentän kuin lyijyluoti silkkipaperin.

Ei uskalleta, pelätään taloudellisia seurauksia.

On sitten kysymyksessä  Helsingin Sanomat, kirjailijakollegoiden kirjat, kirjallisuuslehdet, kirjailijaliitto, kriitikot, kustantajat, oman kaupungin päättäjät, yliopistot, lukijat, opetusministerit, opettajat, säätiöt, lautakunnat, kirjastot, kirjakauppiaat jne..

"Kun siitä tulee kyllin hyvä ammatti kyllin monille, ei se mitään muuta", saman asian muotoili joskus sekatyömies Samuli Paronen.

Toisaalta taas siviilirohkeutta löytyy liikaakin, jos siitä saa tuloja tai kirjallista meriittiä. Kirjallisuutta opettavat esimerkiksi sellaiset henkilöt, jotka eivät ole itse julkaisseet kirjaa tai juuri muutakaan. Kirjassaan Lukemisen aakkoset Ezra Pound varoitti juuri heidän kaltaisistaan kirjallista puoskareista, hän totesi, ettei kannata kuunnella niiden neuvoja, jotka eivät itse osaa rakentaa autoa.

Kirjoitus on ajatuksen vapaa-aluetta. Sille mikään inhimillinen ei ole vierasta. Myös kaikki kauhut: väkivalta, sadismi ja julmuudet, joita ihminen on tehnyt ja tulee tekemään - niillä on itunsa minunkin päässäni. Kirjallisuus ei kykene keksimään mitään sellaista, mikä ei jollain tavalla kuuluisi ihmisyyteen. Pitää kuitenkin muistaa, että ajatuksissa voi olla hillitön, mutta teot, ne hillitään. Kirjallisuus on ajatuskokeen aluetta, ei todellisuuden, vaikka se todellisuutta kuvaakin. Sitä paitsi itsetuntemusta kasvattamalla se opettaa myös hallitsemaan pahaa itsessä.

Mutta vaikka ihmisyyden pimeät puolet ovat nousseet nykykirjallisuudessa voimakkaasti esiin, ne ovat pelkkää näkyvää ja huomiota herättävää pintaa sen pimeän aineen rinnalla, joka ei näy, mutta vaikuttaa taustalla. Tuo ääretön pimeä aine kaiken näkyväisen takana on kokemus siitä, ettei ole hyväksytty eikä rakastettu. Syvä häpeä siitä, ettei kelpaa.

Tämä voisi olla monen kirjailijan credo. Mikä muu voisi toimia vaikkapa Timo Hännikäisen kirjoittamisen motiivina kuin toive tulla hyväksytyksi ja rakastetuksi ja syvä häpeä siitä, ettei kelpaa.