lauantai 18. huhtikuuta 2020

Lassi Kämäri -palkinto 2020

Olen elänyt hetken huoneihmisen elämää pandemian varjossa eristettynä kotiini, eristettynä Uudellemaalle, ilman perusoikeuttani vapaaseen liikkumiseen. Kaiken keskiössä on nyt virus, pirulainen, joka pahimmillaan tappaa vanhuksia ja vakavia perussairauksia omaavia ihmisiä.

Olisi luullut että tällainen poikkeustilanne inspiroi ajattelijoita, aforisteja, veret seisauttavaan terävyyteen tai syvään empatiaan. Mutta ei. On ollut kyllä aikaa ajatella, keskittyä. Ilmeisesti sitten koko kauheus on enimmäkseen jähmettänyt ja turruttanut. Ja toki aforismi on kuitenkin ihmisen tarvehierarkiassa niin alhaisella portaalla, että ihmiset keskittyvät nyt oleelliseen, itsensä ja lähimmäistensä suojelemiseen, hengissä pysymiseen, normiarkeen, asioiden pyörittämiseen.

Joskus tämä kaikki on kuitenkin ohi, pandemia on ohi, elämä on ohi. Mutta ennen sitä, on hetki aikaa rakastaa. Keskittykäämme siihen, unohtamatta tietenkään turvaväliä.

Ja jos se ketään lohduttaa: ruttopuistossa kukkii jo kirsikkapuu.

Yleisenä huomiona vielä: aforismeja tuli tänäkin vuonna paljon. Raati kiittää ja kumartaa.

Paras aforismi, palkinto 10 euroa ja kunniamaininta:

Korona rokottaa, piikki on auki. (Kyösti Mäkinen)

Perustelut:

Kyösti Mäkisen aforismi leikittelee taitavasti merkityksillä, pandemialla, ajankohtaisuudella ja taloudella.

Korona rokottaa meistä jokaista. Jos se ei rokota henkisesti tai fyysisesti, se rokottaa varmasti taloudellisesti. Ja miten ironista: jos meidät jokin koronalta voi pelastaa, se on rokote.

Valtion piikki on auki. Suomi ottaa velkaa miljardeja. Sitä kautta korona on piikki jokaisen kansalaisen lihassa. Pahimmillaan tulevien sukupolvien lihassa.

Vaikka Kyösti Mäkisen aforismi on hieman lehtiotsikkomainen, se onnistuu, toimii ja tiivistää oivallisesti sen, mitä tässä ajassa juuri nyt tapahtuu.

Kunniamaininnat:

Talouden näkymätön käsi? Kuka senkin pesee? (Hannu Hirvonen)

Unikirjassa sanotaan: jos on yhteydessä naiseen unessa, luovuus alkaa toimia. Tekstini ovat beibejä. (Pauli Luoma)

Turhan informaation tulva: persoonaton sensori. (Olli Hyvärinen)

Pandemian ensimmäinen uhri: terve järki. (Juha-Pekka Koskinen)

Maailma pelottaa, jäivätkö avaimet sittenkin toisten housujen taskuun? (Matti Saurama)

Suden hetkellä tanssia susien kanssa. (Tea Julkunen)