Kirjoitan tästä pientä kansanosaa koskettavasta aiheesta siksi, että olen huolissani. Meidän kirjailijoiden tehtävä on nähdä puiston linnut vapaina. En tiedä, mitä muutakaan hyötyä meistä voisi olla. Meidän yhteiskuntakritiikkimme on voimatonta, ja siksi meidän on pidettävä kauneuden illuusioita yllä. Muuten ajaudumme sille yhdentekevälle tielle, jossa meistä tulee virpisalmia ja jyrkilehtoloita. Sillä tiellä herkkyytemme hukkuu sappeen, eikä ainoakaan lintu enää nouse lentoon.
- Riku Korhonen/Vapaita lintuja vai ei (HS 10.11.2010)
Todellakin. Kirjailijan tehtävä on näyttää kauneutta lukijalle. Se on iso tehtävä. Varmasti heti rakkauden ja kuoleman pohdiskelujen jälkeen tärkein. En tosin ole varma, pitääkö vapauden tai kauneuden tulkin olla itse vapaa tai kaunis. Mutta pidetään sekin illuusio.
Vaikka syksy vaihtuu talveksi. Teen lumeen jälkiä, kirjaimia paperille. Teen itseni näkyväksi. En sano hyvästejä lintukodolle.
Kirjat jäävät, kun muutan lintu maailmasta,
kirjat, muutossa hankalat,
ovat kirjeitä vailla osoitetta, tuuli repii
ja kun kirja on luettu, sen lehdet ovat lehtiä.
- Paavo Haavikko, Lehdet lehtiä (1958)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti