Ainoa tapa luoda on tehdä uutta.
Mitä luovaa siinä on, jos joku määrittelee rajat?
Luovan kirjoittamisen opas, käsitteellinen mahdottomuus.
Jos luovuus on nerojen ja jumalien etuoikeus, keitä ovat luovan kirjoittamisen opettajat?
* * *
Kirjat kirjoitetaan lukijoille, ei niiden selittäjille.
Lukemisen jälkeen tärkeintä on luetun ymmärtäminen.
Jos kirjailijat ovat ihmissyöjiä, niin mitä kriitikot sitten ovat?
Veli repii siskonsa piirustukset, tuleva kriitikko?
Kriitikon kyynel, tahra paperilla.
Kirjat ovat hevosia, joilla kriitikot ratsastavat. Lännessä hevosvarkaat hirtettiin.
* * *
Sanan vapaus loppuu lauseeseen.
Pilkku katkaisi lauseen, piste lopetti sen kärsimykset.
Lause kevyt kuin henkäys, raskain vaihe takana.
Hyvä lause, kielisuudelma.
On vain yksi tapa kirjoittaa, paremmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti