Pudota euro kerjäläisen mukiin

Sama kerjäläinen istuu varjossa nojaamassa Bio Rexin-talon valkoiseen seinään. On istunut koko kesän. Mies on kuuro. Näin kun hän puhui viittomalla toisen viittomakielen taitajan kanssa. Silloin hänen silmänsä loistivat.

Kerran näin kun suomalainen rasistipullukka potkaisi miestä ja kehotti menemään töihin.

Saimme taannoin pääministeriltämme Matti Vanhaselta ohjeen, ettei kerjäläisille pidä antaa killinkiäkään. Siitä on syntynyt mielikuva, että se on valtiojohdon yleinen linja. Ja kun katsoo ohikäveleviä ihmisiä, huomaa nopeasti että se on ainakin kansakunnan linja.

En ole nähnyt yhdenkään ihmisen pudottavan yhtäkään kolikkoa kerjäläisen mukiin. Laupeutta on nyt kävellä ohitse.

Ihmisillä on kova tarve kapinoida, poiketa normista. Siihen olisi nyt yksinkertainen tapa. Pudota euro kerjäläisen mukiin. Vastustat heti hallitusta ja oppositiota ja kuuluut suureen armeliaaseen vähemmistöön, inhimillisiin.

Yksi kirja, kaksi kriitikkoa

On hupaisaa lukea kahden kriitikon täysin erilaiset näkemykset ja painotukset samasta kirjasta. Arto Virtanen ja Merja Kantokorpi ovat lukeneet Savukeitaan kustantaman ja Ville-Juhani Sutisen suomentaman Virginia Woolfin Menomatkan (The Voyage Out). Kun lukee vielä päälle Kiiltomadon pääkirjoituksen, saa lisää perspektiiviä klassikkojen kääntämisen tarpeellisuuteen.

Ilmeisesti tiettyjen kirjojen kustantamisesta tulee heti tarpeellista, kun ne poistuvat tekijänoikeuksien piiristä. Sellainen on suuntaus.

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Kuka tässä oli täydessä ymmärryksessä?

Oliko Osama bin Laden täydessä ymmärryksessä suunnitellessaan syyskuun 11. päivän terrori-iskut? Emme tiedä. Eikä sitä tainnut tietää Yhdysvaltain presidenttikään antaessaan käskyn ampua hänet.

Elina Hirvonen/Kun hirmutyön tekijä on yksi meistä/HS 4.7.2012

Yhtä hyvin voisimme kysyä, oliko Yhdysvaltain presidentti täydessä ymmärryksessä, kun USA:n joukot teurastivat Irakin sodassa viattomia siviilejä, lapsia ja naisia tuhansittain.

Osama Bin Laden, 1997: "A reaction might take place as a result of US government's hitting Muslim civilians and executing more than 600 thousand Muslim children in Iraq by preventing food and medicine from reaching them. So, the US is responsible for any reaction, because it extended its war against troops to civilians."

Bin Laden, 1998: "Our mothers and daughters and sons are slaughtered every day with the approval of America and its support. And, while America blocks the entry of weapons into Islamic countries, it provides the Israelis with a continuous supply of arms allowing them thus to kill and massacre more Muslims. Your religion does not forbid you from committing such acts, so you have no right to object to any response or retaliation that reciprocates your own actions."

Bin Laden, 2001: "We treat others like they treat us. Those who kill our women and our innocent, we kill their women and innocent, until they stop from doing so."

Kenen joukoissa seisot?

"… tuomas enbuske-juttu tänään hesarissa saa minut voimaan pahoin, mutta niinhän se aina menee, samalla kaavalla, ensin ollaan vasemmistoa tai vihreitä, ja kun ikää, varallisuutta, asemaa ja nelivetobemareita kertyy… sitten ollaankin uusliberalisteja, vitun nalle wahlroosin ja matti apusen joukoissa… ja julistetaan että köyhien pelastus on ahneus: mitä enemmän rikkaat rikastuvat, sitä paremmin köyhät voivat… niin että haistakaapa pitkä vittu, senkin pösilöt nilviäiset ja nilkit!! "

Hannu Helin/Work In Progress-blogi

Seppelenauhoja aforistikon haudalle

Aforistiikka on kovin vaikea laji, ja yksittäisistä hyvistä kohdista huolimatta emme innostuneet teksteistäsi riittävän paljon julkaisemista ajatellen. 

Viimeinen tervehdys,
WSOY 

*** 

Olemme tutustuneet käsikirjoitukseenne, mutta valitettavasti se ei sovi kustannusohjelmaamme. 

Syvästi kaivaten,
Kustannusosakeyhtiö Sammakko 

*** 

Kiitos lähettämästänne käsikirjoituksesta. Valitettavasti meillä ei ole mahdollisuutta ottaa sitä kustannusohjelmaamme. Olette siis vapaa tarjoamaan sitä jollekin toiselle kustantajalle. 

Valoisaa muistoasi siunaten,

Minerva Kustannus 

*** 

Joudumme valitettavasti toteamaan, että tarjoamanne käsikirjoitus ei ole sopiva kustannusohjelmaamme. 

Kaikesta kiittäen,

Like Kustannus 

*** 

Sanomme siis kohteliaasti ”ei”, vaikka hetkittäin pidimmekin kovasti.

Jälleennäkemisen toivossa,

HELSINKI-kirjat 

*** 

Parhaat kiitokset lähettämästänne käsikirjoituksesta, johon olemme mielenkiinnolla tutustuneet. Valitettavasti joudumme toteamaan, ettemme kuitenkaan voi sisällyttää sitä kustannusohjelmaamme. 

Suurella rakkaudella,

Kustannusosakeyhtiö  Otava 

*** 

Kiitos käsikirjoituksestanne, jota kustantamomme ei valitettavasti julkaise. 

Lämpimästi muistaen,

ART HOUSE –ryhmä 

*** 

Käsikirjoituksessa on kyllä virkeää ajattelua ja hyviä kiteytyksiä, mutta kokonaisuutena teos ei kuitenkaan mielestämme ole niin omaperäinen ja vakuuttava, että sen kustantaminen tuntuisi välttämättömältä.  

Lepää rauhassa,

Kustannusosakeyhtiö Siltala 

*** 

Emme valitettavasti ole voineet hyväksyä lähettämäänne käsikirjoitusta kustannusohjelmaamme.

Jäähyväistervehdys,

Kustannusliike Karisto 

***

Olemme pahoillamme, että jouduit kyselemään käsikirjoituksesi perään. Syy vastauksen viivästymiseen on se, että käsikirjoituksesi oli otettu erilleen tarkemmin luettavaksi. Valitettavasti kuitenkin päädyimme kielteiseen päätökseen. 

Sanomattomasti kaivaten,

Kustannusosakeyhtiö Tammi

Tämä julkaistiin Parnassossa 3/2012. Tarjoan sen nyt niille, jotka eivät lue Parnassoa, mutta lukevat blogiani.

Hullun paperit - Lauseita

Lassi Kämäri
Hullun paperit
lauseita
Kansi: Eija Tuomela
Isbn 978-951-812-180-3
nidottu, 96 sivua
Kesuura 2012

Lassi Kämärin Hullun paperit on röyhkeä, kekseliäs, vihainen ja klassisen yksinkertainen kirja.

Esikoiskokoelmassaan Loistava puhallus Lassi Kämäri luotti tiukkaan sommitteluun. Uudessa kokoelmassaan Hullun paperit hän ei halua enää karsinoida lauseita temaattisten otsikoiden alle.

Kirjan aforistisimmassa ja laajimmassa osastossa Lauseita satunnaisessa järjestyksessä hän sallii lauseiden säteillä joka suuntaan, ja sitä kautta hän vapauttaa sekä lukijan että lauseet mahdollisimman monipuolisiin ja yllättäviin tulkintoihin.

Enemmän tai vähemmän henkilökohtaisuuksiin menevässä ja itseironisessa osastossa Teeskentelemisestä Kämäri suomii taidemaailman opportunistista ja kosiskelevaa naurettavuutta.

Sarjallisessa Yksinäisessä cowboyssa hän tekee matkan kielen sisään, paimentaa sanansa ja lauseensa läpi tuntemattoman kielen.

LAUSEITA SATUNNAISESSA JÄRJESTYKSESSÄ:

Harvempi meistä ylettyy lapsen tasolle.

Hyvä veli, muista välillä siskojasi.

Niitä kutsutaan hulluiksi, jotka poikkeavat normista. Rakastan hulluja.

Henkiset muurit ovat kiveäkin kovempia.

Taistelevat tuulimyllyjen puolesta, nykyajan viisaat ritarit.

Jumalan nollatoleranssi: kuolemantuomio omenavarkaille.

Kun sinä itket, minun hartiani vavahtavat.

Meidät autetaan maailmaan, muttei maailmasta pois.

TEESKENTELEMISESTÄ:

Pidät sormeasi pystyssä, että tietäisit mistä päin taiteessa tuulee.

Tirkistelet maailmaa avaimenreiästä kuin riisuutuvaa naista, silmä kovana.

Ylistät vaikka pieremistä, jos pierijät julistautuvat taiteen uudistajiksi.

YKSINÄINEN COWBOY:

Eniten lauseita pilaavat ne, jotka luulevat osaavansa niitä käsitellä.

Kilistelevät kannuksiaan, vaikka eivät pysy säyseimmänkään selässä.

Saatanan konitohtorit! Eivätkö he ymmärrä: kieli on rodeo!

***

Lassi Kämärin esikoiskokoelmasta Loistava puhallus sanottua:

”Joka tapauksessa Lassi Kämäri nousee esikoisellaan kotimaisen nykyaforistiikan raskaaseen sarjaan Paavo Haavikon, Erno Paasilinnan, Markku Envallin, Mirkka Rekolan ja Helena Anhavan rinnalle."

- Joni Pyysalo/Suomen Kuvalehti

”Aforismikokoelmat ovat tavallisesti myöhäisiän tai ainakin tukevan keski-iän tuotteita. Kämärin kirjassa ei ole syksyn merkkejä. Se on virkistävä, keväinen teko. Se väittää, tokaisee ja on ehdoton, mutta samalla se yllyttää keskusteluun.”

- Hilja Mörsäri/Hämeen Sanomat

”Loistava puhallus - lauseita on mukava yllätys ja tarpeellinen lisä niukaksi jääneen suomalaisen aforistiikan jatkumoon.”

- Jukka Petäjä/Helsingin Sanomat

”Tekijän uskallus astua esille on ollut kuin pallolaajennus ahtautuneelle aforismisuonelle. Loistava puhallus oikoo lämpimästi viisauden otsaryppyjä.”

- Matti Saurama/Parnasso

Himo Nännikäinen puhuu pimeyden ytimestä

- Olen Suomen konservatiivinen älymystö.

- Eikö se ole hirvittävän raskas taakka kantaa?

- On se. Hetken jo toivoin, että voisin vihdoinkin alkaa puhua älymystöstä monikossa, mutta Hokki Rehender säikähti kun taklaukset alkoivat muuttua kovemmiksi ja laidat ryskyä.

- Asuuko Rehenderissä sittenkin ihmistä rakastava hömelöhumanisti?

- En tiedä, mutta ihmettelen minne Rehender häivytti esseeminänsä, joka oli kovempi poika..

- Liberaalit kutsuvat Rehenderiä jo hyödylliseksi idiootiksi. Hukkuuko Rehender sinun mukanasi?

- Hukkuuko? Ei vaan nousee ensimmäistä kertaa pinnalle ja pääsee varmasti Voimalaan kertomaan omaa evankeliumiaan.

- Erään ystäväni kolme vuotiaan pojan lastenhoitajan kummi sanoi, että jos ei ole tarpeeksi tietoa tai mielikuvitusta, voi alkaa kirjoittaa yritelmiä eli esseitä.

- Esseepuhetta ei vaimenna kateellisten höpinä eikä kriitikkojen marmatus. Kenen mandaatilla vasemmistolaiset yrittävät taas omia taiteen uudistamisen. Hamsun oli fasisti, Strindberg hysteerinen antisovinisti, T.S. Eliot ennakkoluuloinen korkeakirkollinen anglikaani ja minä taas traditionaalinen itsesaastuttaja.

- Eli taistelu jatkuu?

- Ilman muuta. "Ei pidä toivoa armopaloja liberaaleilta eikä odottaa heiltä ymmärrystä. Ei pidä pelätä sitä, että leimataan fasistiksi, taantumukselliseksi tai impivaaralaiseksi, vaan kamppailla ylpeästi oikeaksi tietämänsä asian puolesta. Traditionalismi on taisteleva oppi."

Himo Nännikäinen ja hyödyllinen idiootti

- Terve.

- Terve. Mukavaa että pääsit taas lounaalle.

- Liberalismin petoksen paljastaminen vaatii uhrimieltä.

- Kyllä. On taistelevan konservatismin aika.

- Näyttää siltä että keskustelua syntyy jo ennen kirjan julkaisemista.

- Ja me kun halusimme vain synnyttää ajatuksia.

- Tempauduin itsekin mukaan keskusteluun. Ai että minua nyppii tämä ilkeä kriitikko...

- Pääjärvi?

- Juuri hän. Irrottaa ajatuksia asiayhteyksistä ilman lupaa.

- Pirullista!

- Kohtuutonta!

- Vasuria!

- Liberalismia!

- Petosta!

- Mutta yhteinen sävel ei resonoi!

- Ja vanha kunnon tapakonservatiivi Matti Mäkelä hoitaa Hesarissa loput!

Himo Nännikäisen puoliso näkee neekerin ja morlokin

-         Himo, ihanaa, että sinä otat minut mukaasi näihin kulttuurikekkereihin.

-         Totta kai otan, olethan tuleva vaimoni.

-         Arvostan sitä todella. Mutta eikö täällä ole aivan liikaa humanisteja ja viherpiipertäjiä?

-         Kultaseni, nämä ovat minun kustantajani järjestämät synttärikemut.

-         Tämä liberaali atmosfääri on ahdistava. Onneksi luikautit mielenosoituksellisesti Vöyrin marssin.

-         Sellainen minä olen, sankarisi, piikki punavihreiden lihassa.

-         Mutta mitä tuo neekeri täällä tekee?

-         Rakkaani, vähän hiljempaa …

-         Onko se joku kiintiöneekeri?

-         Minä en todellakaan tiedä, muru, mutta luulen että meidän on nyt aika lähteä täältä.

-         Ja mitä ihmettä tuo morlokki tuolla lavalla tekee?

-        Hän on arvostettu runoilija. Nyt mennään ulos, hani!

Himo Nännikäinen veisaa Vöyrin marssia

-         Pitääkö paikkansa, että sinä olit hypännyt jossain runoilijoiden syntttärikemuissa lavalle hoilaamaan Vöyrin marssia?

-         Miten niin? Mistä tämä tieto on peräisin?

-         Kauko Röyhkä raportoi asiasta fb-sivustollaan. Hän kutsui sinua pikkunatsiksi.

-         Vöyrin marssilla ei ole mitään tekemistä natsismin kanssa.

-         Sinä olit vetäissyt vielä lopuksi sieg heil-tervehdyksen.

-          Persialaiset käyttivät samantyylistä tervehdystä jo lähes 2 500 vuotta sitten Akamenidien valtakunnassa.

-     No he eivät tainneet kuitenkaan puhua saksaa? Kerrotaan että eniten sinua loukkasi se, että Röyhkä puhui Himo Nännisestä eikä Himo Nännikäisestä.

-         No Röyhkän kaltaiselta jälkistalinistilta, joka ei tiedä puutteesta mitään, ei voi odottaa suomalaisen masturbaatioesseen tekijän tuntemusta. Kirjailijana, ja taiteilijana yleensä, Röyhkä on minuun verrattuna pelkkä keskinkertaisuus.

Himo Nännikäinen löytää henkisen kodin

-         Suomi sai uuden presidentin.

-         Kyllä. Ja Niinistö on paras mies, kun Väyrynen tipahti.

-         Äänestit ensimmäisen kierroksen jälkeen Niinistöä.

-         Intellektuellina ja konservatiivina minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa.

-         Tämä Haavistoa tukeneiden taiteilijoiden lista on vaikuttava.

-         Se ei kiinnosta minua vähääkään. Toisaalta en haluaisikaan missään nimessä kuulua vihervasemmistolaiseen suvaitsevaistoon.

-         Ilmeisesti sinut voidaan nyt liittää Niinistön tukijoukkoihin, osaksi Reijo Mäen, Renny Harlinin, Tauskin, Kisun, Kaija Koon, Kurren ja Makin muodostamaa pysähtyneistöä. Olet löytänyt henkisen kodin. Onnittelen.

Iso jytky

”Jos joutuisin piirtämällä kuvaamaan käsitettä ’kansa’, piirtäisin pelkän ammottavan suun, mölisevän suun.”

Näinä päivinä Suomen Yleisradio on toistuvasti esittänyt kuulokuvaa, jossa Perussuomalaiset-puolueen puheenjohtaja, sivistymättömyyden ruumiillistuma, huutaa suoraa huutoa: ”Nyt saatiin iso JYTKY!” – ja tätä seuraa kuulijoiden valtaisa mölinä.

Kaikkialla on todettu, että nyt saatiin kansan ääni kuuluviin; sen uskon. Perussuomalaisten ohjelma vaatii kansainvälisestä ilmastopolitiikasta irrottautumista, kullankaivuun, uraanikaivosten ja turpeentuotannon kaikkien esteiden poistamista. Riistan ja petoeläinten kaadot ”kansan käsiin, pois Helsingin ja Brysselin herroilta”. Luonnonsuojelujärjestöiltä valtionapu pois. ”Eläimiä on suojeltava eläinsuojelijoilta ja luontoa luonnonsuojelijoilta.” Toden totta, sanat ”kansa” ja ”roskaväki” ovat synonyymejä.

Osa Pentti Linkolan vastauksesta Jaakko Anhavalle Tieteessä tapahtuu-lehdessä 4/5/2011

Kalevi Seilonen kuollut

Tulin mökiltä äsken ja blogeja selatessani huomasin, että Kalevi Seilonen on kuollut. Tuli tarve sanoa Seilosesta jotakin.

Erno Paasilinna arvosti Kalevi Seilosta erityisesti. Seilosen nimi vilahteli usein hänen puheissaan.  Näin hän kuvailee ensimmäistä kohtaamista Seilosen kanssa vuonna 1959 omaelämäkerrassaan Tähänastisen elämäni kirjaimet:

”Kun menimme kahville Nissenin baariin, tapasin ensimmäisen nuoren neron, Kalevi Seilosen. Kuivasti ja hillitysti kouraansa rykien hän ojensi valkoisen lappusen, johon oli kirjoittanut koneella tekstin käyntikortiksi, pienin kirjaimin: kalevi seilonen. Hän hämmästyi kuultuaan että olen Nuoren Voiman Liiton uusi toiminnanjohtaja.”

”Muistettavia olivat tietysti lukuisat sisäpiirin esteettiset istunnot. Kerran istuimme Väinö Kirstinän boksissa sankan tupakansavun keskellä, paikalla oli ainakin Kalevi Seilonen ja pari muuta, pöydällä leipää, suolalihan siivuja, punaviiniä. Väinö lehteili ruskeankeltaista ranskankielistä sidosta, Guillaume Apollinairen runovalikoimaa, jossa oli vaikuttavia kuvarunoja. Väinö käänsi niistä joitakin hitaalla, katkeilevalla, kuivalla äänellä, tarkasti tehtäväänsä uppoutuen kuin joku salatieteilijä joka paljastaa muilta kätkettyjä asioita.”

”Tärkeimpinä lähipiirin esteettisinä vaikuttajina pysyivät Väinö Kirstinä ja Kalevi Seilonen. Tapasimme melkein yhtä mittaa ja vuorovaikutus oli  tiivistä.”

Minä en tavannut Seilosta koskaan. Pari kertaa uhosin Aleksi Ahtolalle, että voisimme lähteä juomaan viiniä Seiloselle, joka oli Ahtolan kaveri ja jo silloin hyvin sairas. Valitettavasti se ei koskaan toteutunut.

Sen sijaan puhuin Seilosen kanssa puhelimessa pitkään muutamia kertoja. Hänen sivistyksensä ja lukeneisuutensa tuntui olevan ääretöntä. Lisäksi meillä oli yhteisiä tuttuja,  joista riitti tarinoitavaa.

Yhteytemme sai alkunsa siitä, että käytin hänen valokuvaansa Samuli Parosesta ilman asianmukaista lupaa blogissani. Hän otti minuun yhteyttä ystävällisessä hengessä ja poistin kuvan. 

Seilonen lähetti minulle pian hienona eleenä historiasta aineistonsa noutavan pääteoksensa Neljä vallankumousta. Sen omistuksena lukee seuraavaa:

”Lassi Kämärille 18.4.2007 Yksi vanha runo, jonka neljännellä rivillä tulisi olla Kuznetsovin sijasta Kutuzov, mies joka kukisti Napoleonin tekemättä mitään. (Tolstoin Sota ja rauha.)

JK. Kiitos (20.4) Loistavasta puhalluksesta, josta pidin hyvin paljon. Itse en pystyisi kirjoittamaan puolta sivuakaan vastaavaa tekstiä.

Kalevi”

Väinö Kirstinä taas kirjoittaa samasta teoksesta (Neljä vallankumousta) esseekirjassaan Kirjailijan tiet:

”Hänen runojensa minä  on monikasvoinen, silti aina vallankumouksellinen. Hän tukeutuu entistä vahvemmin kirjallisiin lyyrisiin arvoihin; hän on estetisoitunut. Hän siteeraa paavin kirjettä Suomen piispalle Henrikille: ”Puolustetaan me, hyvä Henrik, vain toisiamme, /kyllä usko puolustaa itse itseään.” ”

Osama bin Laden on murhattu

Osama bin Laden on murhattu. Hän oli ilmeisesti CIA:n palkkalistoilla, eikä häntä haluttu päästää oikeussaliin asti kertomaan tietojaan CIA:n operatiivisesta toiminnasta.

Bin Laden vedettiin kuin taikurin hatusta esiin aina kun maailman poliisi tarvitsi pelotetta toimilleen jossain maailman kolkassa.

En usko, että bin Ladenin kuolema tekee maailmasta yhtään turvallisempaa paikkaa. Yhtä typerää olisi väittää, että maailmasta tulisi turvallisempi paikka, jos Barack Obama murhattaisiin. Kostoiskujen kierre vain tulee kiihtymään.

Vatikaani riensi ilmoittamaan, että bin Laden joutuu vastaamaan jumalalle ihmisten tappamisesta ja vihan levittämisestä. Viimeaikaisten uutisten perusteella Vatikaanin kannattaisi olla enemmän huolissaan omasta tuomiopäivästään.

"Ihmiset itkevät, juhlivat ja laulavat kansallislaulua Ground Zerolla." Ihmisiä on aina riittänyt lynkkausjoukkoihin – eikä rikollisen haudalla tanssiminen ole kaukana siitä. Kun koston humala haihtuu, hirttopaikalta lähdetään pää painuksissa. Jo Monte - Criston kreivi, Edmond Dantès oppi sen.

Kuolemantuomion kannatus on vankkumaton.

Yhdysvaltain viranomaiset hautasivat bin Ladenin ruumiin nopeasti mereen, tuntemattomaan paikkaan, ettei muslimimaailma saisi uutta pyhiinvaelluskohdetta marttyyristaan.

Mutta meren aaltojen pauhua eivät Yhdysvaltain viranomaiset kykene vaientamaan.

Laskelmoitua sukupolvikapinaa

"Kirjoitin rennosti virnistellen, että tekisi mieleni kusaista neron haudalle. Syytin kuollutta runoilijaa kaikista mahdollisista entisten radikaalien virheistä. Samalla leimasin - nimeltä mainiten - kaikki muistamani keski-ikäiset kultturihenkilöt joutaviksi ja surkuhupaisiksi hyvinvointivaltion syöttiläiksi.

Nimittelin tunnettuja kirjallisuusmiehiä, sosiologeja ja teatteriväkeä lyhytnäköisiksi typeryksiksi. Kerroin, että romahtanut vasemmisto ei kestä peilistä tuijottavan lapsellisen keskiluokkaisen idiootin naamaa, vaan ylentää vanhat dogminsa järjenvastaiseksi uskonnoksi.

Kerroin Saarikosken ystäville ja aikalaislle, että heidän pettymyksensä ja katkeruutensa kertoo kaiken heidän ajastaan ja sielustaan.Niistä, joita runoilija ei kestänyt selvin päin. Ilmoitin, että kriitikon jumaloiman runoilijan kauniiksi säkeiksi jalostettu itsesääli ja kirjaviisas pessimismi kertoo ainoastaan "kaunaisen sukupolven" virheellisestä maailmankuvasta, kivettyneestä dialektiikasta ja halusta myrkyttää meidänkin mielemme."

Kari Kontio: Lajinsa viimeinen (1992)

Vappu

Minä olen Vappu. En ole työväen- enkä ylioppilaidenjuhla. Olen hevonen. Tamma.

Koko ikäni olen vetänyt taakkaa. Milloin talven metrisessä nietoksessa ja 30 asteen pakkasessa, milloin kesän uuvuttavissa helteissä, milloin syksyn tuulissa ja rankkasateissa, milloin  kevään litisevissä ja upottavissa loskakeleissä. Taakka on ollut raskas. Sen nimi on hyvinvointiyhteiskunta.

Nöyrästi olen palvellut kaikkia isäntiä yhteisen hyvän aikaansaamiseksi. Olen pinnistellyt lihakset piukuen, keuhkot melkein reveten, ravannut kyljet höyryten paikasta toiseen, kiskonut auraa pelloilla ja riuhtonut puuta metsissä.

Ja olot ovat parantuneet. Näennäisesti. Köyhyys on ajettu lähiöiden ruokajonoihin, lakaistu pois silmistä. Köyhyys on siirtynyt eläkkeelle. Onpa joku väittänyt, ettei Suomessa enää köyhiä olekaan. Mutta kyllä niitä on.

Minä annoin kaikkeni hyvinvointivaltiolle. Se ei riittänyt, koska isännilleni ei riitä mikään. He sulkivat minut pilttuuseen ja äänestivät uudet hevoset vetovastuuseen lisää vaurastuakseen.

Nyt minä seison tallissa ja rouskin heinää. Muistelen hirnuen tovereita ja menneitä aikoja. Yön pimeinä ja päättymättöminä tunteina toivon, että olisin vappupallo, joka voisi karata taivaalle ja räjähtää stratosfäärissä.

Lapsenuskoisesta innostuksesta

"Nekin, jotka näkevät Timo Soinissa väärän messiaan, joutuvat myöntämään, että Soini on koko olemukseltaan haavoittuvainen messias. Hänen ympärilleen syntynyt lapsenuskoisen innostuksen protestimieliala on kaukana niistä totalitaarisista ja puoliuskonnollisista henkilökulteista, joihin kuumapäisimmät kriitikot ovat persujen rynnistystä verranneet. Tästä ilmeisen väliaikaisesta kansallisesta imagohaitasta on turha maalailla pimenevien kristalliöiden kautta."

Riku Korhonen/Uurnilla HS 27.5.2011

Aasinvarsan tarina

Siinä samassa paikassa seisoskellessa päivästä toiseen tuppasi aika käymään pitkäksi ja elämä perin yksitoikkoiseksi. Isäntä oli sitonut minut talon varjoisammalle puolelle. Välillä se kävi viskaamassa jotakin purtavaa eteen ja kaatamassa vettä ämpäriin.

Paljoa ei tapahtunut. Seurailin laiskasti kun talon ohi vievää tietä pitkin tallusteli harvakseltaan uupuneita aaseja. Ne olivat matkalla Jerusalemin suuntaan. Nopeasti ne hävisivät näköpiiristä kantamuksineen. Pelkkä pöly ja autius jäivät leijailemaan tien pinnalle. Mielelläni katselin myös lasten leikkejä pihalla. Välillä jouduin itsekin niiden kohteeksi.

Kukaan ei ollut vielä ratsastanut minun selässäni. Pari kertaa olin päässyt mukaan lähikyliin äitini kantamuksiin sidottuna.

Tietä pitkin lähestyi kaksi parrakasta miestä. He kävelivät suoraan meidän pihaamme ja ällistyksekseni alkoivat availla minun liekanaruni solmuja. Molemmilla oli määrätietoinen katse, joka pelotti minua. Vinkaisin kovaa ja isäntäni ryntäsi ulos talosta ja kysyi:

- Mihin te minun varsaani viette?

- Herra tarvitsee sitä, miehet vastasivat.

Sen jälkeen asiasta ei jaariteltu enempää. Lähdin miesten matkaan enkä sen koommin nähnyt rakkaita kotikontujani.

Miehet veivät minut parrakkaan ja lempeän näköisen miehen luo, joka ilmeisesti aikoi ratsastaa minun selässäni. Ihmisiä oli kokoontunut suurin joukoin tienpenkoille ja tielle seuraamaan minun ensimmäistä ratsastusnäytöstäni. Osa oli kavunnut puihin paremmin nähdäkseen. Siinä oli mielestäni jopa liioittelun makua, vähempikin olisi minulle riittänyt.

Ihmiset heittivät viltin minun selkääni ja auttoivat miehen ratsaille. Lähdin liikkeelle. Väkijoukko levitti vaatteita ja palmunoksia tielle kulkuani helpottamaan. Jolkuttelin eteenpäin pitkällä ja vetävällä askeleella, pää pystyssä ja rinta rottingilla. Kohta aloin puuskuttaa ja muistin äitini opetuksen, ettei koskaan kannata lähteä alussa lujaa, kun ei voi etukäteen tietää tulevan matkan pituutta. Se olikin hyvä neuvo. Hidastin ja jatkoin tasaisemmin.

Väkijoukko meni sekaisin klassisesta juoksutyylistäni ja alkoi laulaa minulle ylistyslaulua, joka sisälsi kyllä aika paljon asiavirheitä. Sitkeästi väkijoukko jaksoi seurata suoritustani Jerusalemiin asti. Kuten jo aikaisemmin totesin, vähempikin olisi riittänyt.

Kun saavuin Jerusalemiin, koko kaupunki alkoi kuohua ja kaikki kyselivät: "Kuka hän on? Kuka hän on?" Olin kyllä valmis kertomaan, kuka minä olen, mutta minut unohdettiin yksin erään rapistuneen majatalon pihaan. Ratsastaja nousi selästäni, taputti minua päälaelle ja meni sisään temppeliin. Väkijoukko seurasi hänen perässään. Silloin näin sen miehen viimeisen kerran.

Tämä päivä oli merkillisin päivä minun pitkässä ja raskaassa elämässäni, josta ei totisesti ole murhetta puuttunut. Sen muisto säilyy mielessäni siihen asti kunnes loputkin päiväni ovat luetut.

Varjoja blogimaailmassa

- Kännissä on hyvä olla ja asiat tuntuvat luistavan.

- Häh?

- Niin että kännissä on hyvä olla ja asiat tuntuvat luistavan.

- Tota sä et ole kyllä ite keksinyt.

- En mä oo väittänytkään. Nikanderi, se roskakuski, jota Kuosmanen esittää Kaurismäen leffassa, sanoo sen Pellonpäälle.

- Luuleksä sä että Nikanderi on keksinyt ton lauseen?

- Miten niin?

- Sä luulet.

- En luule.

- Luulet.

- Vitut.Mutta Kuosmanen voi olla.

- Eksä tajua, että Kaurismäki sen on keksiny.

- Tietenkin. Pidäksä mua noin tyhmänä?

- En, mä pidän sua vielä paljon tyhmempänä. Eikä se edes noin mene se lause.

- Mites se sitten menee?

- Jotenkin erilailla.

- Jotenkin erilailla?

- Niin.

- No anna tulla sitten oikea lause.

- Sä panit mut nyt seinää vasten, sä oot yks paska.

- Älä tule mulle selittään.

- Muuten Pellonpää oli Nikander ja Kuosmanen oli Melartin...

- Just, sanoo mies, joka muisti lauseenkin tosta vaan.

- Ai että mun tekis mieli tirvasta.

- Mikset tirvase?

- Koska täällä dunkkaa?

- Dunkkaa? Mikä?

- Sulla valahti vissiin savet sloggeihin.

- Tuskin, meikäläinen käyttää boksereita.

- Noin niinku kuvaannollisesti.

- Kuvaanollisesti mustiin boksereihin Herää!

- Suhun uppoo vertauskuvia, mutta sä et ymmärrä niitä?

- En, mulla ei ole mielikuvitusta. Jalat maassa, kato.

- Ja kohta taivaassa, jos jatkat dokaamista tohon tahtiin.

- Mulla on rasvamaksa, tiesitsä?

- Sehän on hauskaa.

- Hauskaa? Kyllä sä oot raaka ihminen.

- Veikko Huovinen on paljon raa'empi.

- Mitä helvettiä Veikko Huovinen tähän liittyy?

- Sehän kirjoitti Rasvamaksan.

- Justiinsa.

Ikävä välikohtaus Kosmoksessa

Pekka Tarkka istuu Kosmoksen pöydässä. Hänen tarkkaan silmäänsä on osunut edelliseltä ruokailijalta valkoiselle liinalle tipahtanut pippuri. Hän näpäyttää sen sormellaan ilmalentoon ja hymähtää. Hän työntää ruokalistan sivuun ja päättää tilata sinappiyrttihunnutetun lampaankruunukyljyksen, kun portsari astelee hänen luokseen ja sanoo:

- Anteeksi, mutta tuolla ovella on mies, joka kysyy herraa.

- Mikäs mies siellä sitten on?

- Sanoo olevansa Juutas Käkriäinen Putkinotkosta.

- Vai Käkriäinen? Putkinotkosta? Mitäs pilaa tämä on?

- En osaa sanoa. Mies haiskahtaa vanhalle viinalle ja on epäsiististi pukeutunut. En aio päästää sitä kyllä sisälle.

- Tiedättekös te kuka Juutas Käkriäinen on?

- Ei hajuakaan.

- Käkriäinen on fiktiivinen henkilö.

- Saattaa olla, mutta tuolla se nyt seisoo Kosmoksen ulko-ovella. Mitä minä sille sanon?

- Sano sille, että painuu takaisin Putkinotkoon.

Portsari nyökkää ja häviää ripeästi eteisaulaan.

Ruoka tulee pöytään ja emerituskriitikko tarttuu veitseen ja haarukkaan määrätietoisin ottein. Kosmoksen keittiö on pistänyt parastaan ja ikävä välikohtaus unohtuu ensimmäisen suupalan aikana. Jälkiruuaksi hän tilaa vielä kahvin, konjakin ja tiramisun. Niitä maistellessaan hän selailee Parnasson uusinta numeroa.

Vasta kun portsari auttaa takkia hänen ylleen, hän muistaa aiemmin tapahtuneen välikohtauksen.

- No, mitä se Juutas Käkriäinen sanoi?

- Se sanoi, että sitähän se Rosinakin varoitteli. Ja Aapeli Muttinen.

- Ai mitä?

- Ettei se Pekka Tarkka varmaan pontikkaa osta. Sivistynyt mies