Pekka Tarkka istuu Kosmoksen pöydässä. Hänen tarkkaan silmäänsä on osunut edelliseltä ruokailijalta valkoiselle liinalle tipahtanut pippuri. Hän näpäyttää sen sormellaan ilmalentoon ja hymähtää. Hän työntää ruokalistan sivuun ja päättää tilata sinappiyrttihunnutetun lampaankruunukyljyksen, kun portsari astelee hänen luokseen ja sanoo:
- Anteeksi, mutta tuolla ovella on mies, joka kysyy herraa.
- Mikäs mies siellä sitten on?
- Sanoo olevansa Juutas Käkriäinen Putkinotkosta.
- Vai Käkriäinen? Putkinotkosta? Mitäs pilaa tämä on?
- En osaa sanoa. Mies haiskahtaa vanhalle viinalle ja on epäsiististi pukeutunut. En aio päästää sitä kyllä sisälle.
- Tiedättekös te kuka Juutas Käkriäinen on?
- Ei hajuakaan.
- Käkriäinen on fiktiivinen henkilö.
- Saattaa olla, mutta tuolla se nyt seisoo Kosmoksen ulko-ovella. Mitä minä sille sanon?
- Sano sille, että painuu takaisin Putkinotkoon.
Portsari nyökkää ja häviää ripeästi eteisaulaan.
Ruoka tulee pöytään ja emerituskriitikko tarttuu veitseen ja haarukkaan määrätietoisin ottein. Kosmoksen keittiö on pistänyt parastaan ja ikävä välikohtaus unohtuu ensimmäisen suupalan aikana. Jälkiruuaksi hän tilaa vielä kahvin, konjakin ja tiramisun. Niitä maistellessaan hän selailee Parnasson uusinta numeroa.
Vasta kun portsari auttaa takkia hänen ylleen, hän muistaa aiemmin tapahtuneen välikohtauksen.
- No, mitä se Juutas Käkriäinen sanoi?
- Se sanoi, että sitähän se Rosinakin varoitteli. Ja Aapeli Muttinen.
- Ai mitä?
- Ettei se Pekka Tarkka varmaan pontikkaa osta. Sivistynyt mies
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti