Luen Karl Ove Knausgårdin kirjaa Taisteluni, ensimmäinen kirja. Kirja enimmäkseen ärsyttää minua. Selvää on kuitenkin se, että kirjassa on imua. Tahdon lukea sitä, palata siihen.
Unohdin kirjan jo bussiin. Olin tilata uuden kirjan netistä, koska kaipasin sitä. Seuraavana päivänä kirja oli ilmestynyt työpöydälleni.
Tapaus oli selittämätön, ihme, hyvin knausgårdmainen, kuin Kristuksen kasvot uponneen laivan kohdalla meressä, merkki, sattuma, Lindan nimi samassa rappukäytävässä juuri siinä tukholmalaisessa kerrostalossa.
Suunnitelmissani on kirjoittaa joitakin hajanaisia huomioita koko Knausgårdin kuuden kirjan sarjasta. Taivallan nyt sivulla 233 ensimmäisessä kirjassa.
Hyvä, Lassi!
VastaaPoistaOdotan innostuneena kommenttejasi Knausgårdista, vaikka itselläni ei ole juuri nyt aikaa lukea hänen taistelujaan.
Kaikilla meillä on omamme.
Muuten: olen kirjoittanut kommentteja taas uusiin lauseisiisi.
Älä jätä lauseprojektiasi kesken!
Sinun pitää järkyttää, pilata päiviä, vihastuttaa. Se tarkoittaa joskus: saada meidät hereille ja ajattelemaan.
TSEMPPIÄ!
T: Kosti