- Minne sinä olet menossa?
- Kirjamessuille puhumaan ihmisten viheliäisyydestä.
- Minusta sinun ihmisvihasi on laskelmoitua.
- Niin se onkin. Toivoisin vain, että ihmiset voisivat rakastaa minua pahimpien puolieni vuoksi.
- Ai jaa.
- Vähän niin kuin Ranska hyväksyi Camus'n, Sartren, Beckettin ...
- Sehän on valtion normimekanismi, syleillään pahat pojat vaarattomiksi.
- Olen niin kuin Houllebecq Ranskassa, Suomi ja suomalaiset eivät voi sietää minua. Mutta jos en voi saada rakkautta, vihakin kelpaa.
- Voi sinua, kirjailijana sinä elät harhaisessa maailmassa, kuvitelmissa.
- Miten niin?
- Et ymmärrä suhdettasi ympäröivään todellisuuteen. Ylikorostat omaa merkitystäsi.
- Mitä tarkoitat?
- Suurin osa suomalaisista ei ole koskaan kuullutkaan Himo Nännikäisestä saatikka lukenut sinun kirjoittamiasi kirjoja. Kirjallisuus elää marginaalissa.
- Paskat!
- Eikä tässä ystäväkritiikkien, hyvä veli-palkintojen ja apurahojen lilliputtimaassa kannata riehaantua juuri tunnustuksistakaan. Ellei ole valmis vastapalveluksiin tulevaisuudessa.
Jos Hännikäinen ei päivittäisi blogiaan, Kämärillä ei olisi mitään kirjoitettavaa. Karavaanin pitää kulkea, että koirat voivat haukkua.
VastaaPoistaMikä tässä Hännikäisessä aiheuttaa tuollaista ihmisvihaa?
VastaaPoistaKämäri on näissä jutuissaan pelkkä pelle ja Hännikäiseen verrattuna kirjoittajana nolla; kateus se on joka saa koirat haukkumaan.
VastaaPoistaMinusta tuntuu, että Kämäri haluaa tässä vain vilpittömästi varoittaa lahjakasta nuorta kirjailijaa alan sudenkuopista. Takuuvarmaa on, että oppi ei mene perille, koska Hännikäisen koulukiusatut hermot eivät anna. Mikä tietysti vain takaa spektaakkelin jatkumisen. Ehkä Kämärin motiivit ovat sittenkin perverssit ja pahantahtoiset?
VastaaPoista