Kivi, sakset, paperi. Mikä ei kuulu joukkoon? Sakset. Jokainen, joka taistelee toimeentulostaan taiteen kivisellä tiellä, tietää oikean vastauksen.
Meillä on varmasti nyt Suomen historian kulttuurivihamielisin hallitus, joka vie tuhkatkin pesästä. Pääministeri, joka edustaa sivistys- ja kykypuoluetta (naurua!), puhuu oikeudenmukaisuudesta, vaikka on pelkkä pääoman lakeija. Aika epätoivoisia ja hätääntyneitä viestejä näkyy ympäri taidekenttää.
Ovatko suomalaiset äänestäjät todella antaneet edustajilleen mandaatin tuhota järjestelmällisesti suomalaisen kulttuurin? Jos näin on, häpeän olla suomalainen!
Kalevala, Sibelius, Jansson, Waltari, Kaurismäki, Gallen-Kallela, Nightwish, Aalto, Marimekko.
Hallitus vetoaa jatkuvasti tulevaisuuteen ja kysyy millaisen perinnön me jätämme lapsillemme, minä kysyn millaisen kulttuuriperinnön me jätämme lapsillemme.
Henkinen perintö on mittaamaton voimavara. Sen edessä valtionvarainministeriön virkamiehet ovat laskelmineen ja laskukoneineen hyödyttömiä näpertelijöitä.
Paras aforismi, palkinto 10 euroa ja kunniamaininta:
Olen nähnyt kirjallisuuden tulevaisuuden, se on menneisyys. (Juha-Pekka Koskinen)
Perustelut:
Tämä monitulkintainen aforismi on kuin julistus tai profetia. Koskinen kertoo meille jotakin ilmeistä, mitä meidän pitäisi muutenkin tietää; jotakin, joka on kristallinkirkasta; ja jotakin, jonka vain kirjoittaja näkee ja ymmärtää. Ei mitään uutta auringon alla. Tulee mieleen Raamatun Saarnaaja.
Toisaalta kirjoittaja arvelee ehkä kirjallisuuden kulta-aikojen olevan takana päin. Joskus kirjat kiinnostivat, joskus kirjailijoita kysyttiin mielipiteitä yhteiskunnallisiin asioihin, joskus peräti tasavallan presidentti siteerasi kirjailijoita puheissaan.
Muistan kuulleeni (muistinvaraisesti) Erno Paasilinnalta että "kirjailija on kuollut jo kirjoittaessan". Tämäkin tulee todeksi Koskisen aforismissa.
Mutta kuten tiedämme lopulta lukija kirjoittaa lauseen loppuun omalla tulkinnallaan. Siinä mielessä jokainen julkaistu lause on kuin kaarnavene ajatusmyrskyissä.
Olkaa hyvä, miettikää ja tulkitkaa!
Kunniamaininnat:
Valta on paisuvaista. Ilman sitä ei yksikään mulkku nouse.
(Hannu Hirvonen)
Rivien välistä lukien saa uuden kirjan. (Vesa Papunen)
Tarkka pilkka osuu mihin sattuu. (Nuutti Hiltunen)
Realismi on tekosyy antaa periksi. (Esa Paloniemi)
Sana voi olla vapaa, lause ei koskaan. (Hannu Waher)
Pakota hänet muottiisi, jos uskot sirpaleiden tuovan onnea. (Juha Kare)
Sotka muni, sotki, munasi. (Timo Salo)
Sanasepät takovat korulauseita. (Titta Kurki)
Meteorologia ja teologia tuottavat taivaslähtöisiä ennusteita huomisesta. Tieteenä. (Paula Kokkonen)
Yksiön pyöreä ikkuna pyyhkii neliöhäpeän nurkat. (Tomi Aho)
Sanot ymmärtäväsi minua. Tosiasiassa minun täytyy ymmärtää sinun ymmärtämistäsi. (Anja Hyttinen-Oikkonen)
Osaisinpa olla, osaisinpa antaa olla. (Matti Saurama)
Vastuunpakoilijat ovat erinomaisia uimareita. He pysyvät aina pinnalla. (Tuula Nyström)
Ravintorikkaita sanoja, lauseissa paljon joutomaata. (Esko Lovén)
Huonoimmat ajatukset kierrätetään hautomoiden kautta. (Hanna-Leena Ylinen)
Päättely on ratkomista, joka ei ole katkomista vaan langanpäiden liittämistä. (Mirjam Larinkari)
Arvojen murentuessa sirpaleet viiltävät. (Anneli Piirainen-Hämäläinen)
