Kevät tuo tullessaan muurarin, maalarin, hanslankarin ja rannoille hampparin - mutta tuo se myös joka vuosi ratkaisun Lassi Kämäri -aforismikilpailuun.
Viime aikoina on puhuttu paljon runouden kuolemasta. Aforismeista ei ole edes puhuttu. Valitettavasti. Niin marginaalissa tämä kirjallisuuden pieneliö elää ja ahertaa. Kaukana takana ovat ajat, kun puhuttiin "aforismibuumista". Nyt aforistikon voi nähdä korkeintaan harhailemassa yksinään hautausmaan kuusikossa. Ehkä hän on siellä etsimässä juuri sitä joukkoa, jolle voisi esitellä jonkun kuolleen mietiskelijän hautakiven ryyditettynä parilla oivallisella sitaatilla.
Pimeydessä pilkottaa kuitenkin valo - ja se on tämä kilpailu, johon leikkisyyteen taipuvaiset ajattelutaiteilijat osallistuvat vuodesta toiseen uskollisesti. Vaikka tämä on Suomen suurin, kaunein ja pitkäikäisin aforismipalkinto, osallistujat tietävät, ettei perhettä elätetä tämän palkinnon voitoilla. Vain hengen jylhyys ja sivistyksen kaipuu ajaa heidät tähän viheliäiseen ja armottomaan kilvoitteluun huhtikuussa, joka on kuukausista julmin.
Olen ylpeä näistä ahavoituneista mestareista, olen ylpeä jokaisesta tänne saapuneesta lauseesta. Eläköön aforismi!
Paras aforismi, palkinto 10 euroa ja kunniamaininta:
Olin perhonen. Heräsin surinaani. (Hannu Hirvonen)
Perustelut:
Lähes jokainen meistä on pohtinut joskus, ainakin lapsena, onko valveillaolo vai uni todellisuuttamme. Ajatus on kiehtova, pelottavakin. Onko olemassa rinnakkaistodellisuus, joka tunkee unissa esiin. Alitajuntamme tuottaa kummallista fragmentaarista, sirpaleista materiaalia, jossa kaikki on mahdollista. Alitajuntamme toteuttaa myös salaisimpia unelmiamme, toiveitamme ja pelkojamme
Hannu Hirvosen minäkertoja, pörriäinen, kärpänen, tietää, mistä minä puhun. Se näkee unta, jossa se liihoittelee keväisellä niityllä, värikkäänä, kauniina ja kevyenä kuin tuulen henkäys ja herää sitten paskakasassa jossain ulkohuusin alla.
En toki tahdo ohjata lukijan tulkintaa enempää omalla karulla tulkinnallani. Tämäkin Hirvosen aforismi aukeaa moneen suuntaan - ja on keväisyydessään ja yllätyksellisyydessään sellainen, joka nostaa hymyn lukijan huulille ja mieleen. Neljällä sanalla voi kertoa paljon!
Kunniamaininnat:
Metallista tehdään mitali, ripustetaan sotilaaseen. Sotilas täynnä metallia niveliä myöten. (Hannu Waher)
Ikkunaruutujen välissä kuolleita kärpäsiä ja universumi. Pitäisikö murtautua sisään vai ulos? (Pauli Luoma)
Silkkitie tuoksahtaa sivistykseltä, Oil Road tuhopoltolta. (Olli Hyvärinen)
Maan tuskassa pakkasukko ei tahdo sulaa, maatuska syntyä pariksi. (Sauli Salomaa)
Nimien pudottelu, hengen kömpelyyttä. (Juha Kare)
Uskonto perustuu näkymättömään hyväntekijään, politiikka näkyvään pahantekijään. (Juha-Pekka Koskinen)
Kansakoulun pihalla sikaringissä silmälasipäinen poika. Ikuisesti. (Ari Pekka Sarjanto)
