Kiitos aforismeista, jokaisesta.
Palkinto elää ja voi hyvin, vaikka lajityypin elitististä hegemoniaa havittelevat Suomen aforismiyhdistyksen kulttuuripierut yrittävät ignoroida sitä vuodesta toiseen lähes naurettavalla järjestelmällisyydellä ja yllätyksettömyydellä.
Yleisenä huomiona oli se, että aforismien joukosta puuttuivat lähes tyystin rakkaus ja kuolema, samoin perinteinen instituutioiden ruoskiminen. Enimmäkseen aforismit käsittelivät ihmissuhteita. Monilta laadukkailta ja tunnetuilta tekijöiltä tuli aforismeja, joiden pirunnyrkkiä ei raadin älyllinen kapasiteetti vain kyennyt avaamaan. Siitä jäi vähän halju olo. Mutta raati ei ole koskaan lähtenyt kyselemään aforismien perään - jos ei aukea, ei aukea.
Paras aforismi, palkinto 10 euroa ja kunniamaininta:
Runoilija leijuu ilmapallona kohti kustantajan neulaa. (Sauli Salomaa)
Perustelut:
Sauli Salomaan aforismi on hauska, surullinen, itseironinen, ajankohtainen, vääjäämätön ja tosi. Se kertoo taitavasti oleellisen runouden mahdollisuuksista ja runoilijan tilanteesta kustannusmaailmassa Suomessa juuri nyt. Tätä keskustelua käydään esimerkiksi sosiaalisessa mediassa koko ajan. Viimeksi tänä aamuna kävin lukemassa ketjun, joka käsitteli aihetta.
Mietin pitkään että jotakin tuttua tässä aforismissa ja sen rakenteessa on. Lopulta oivalsin: yksi säe Dave Lindholmin laulusta Anna kitaran laulaa vaan: "Joskus tuntuu,/ ett' maailma kulkee/ilmapallona kaktuspuistoon./Annan kitaran laulaa vaan."
Mutta eipä se aforismia tehoa laimenna lainkaan.
Kunniamaininnat:
Hyvät veljet. Edunvalvontajoukot. (Saara Heikkinen)
Jos hyväksyt uudistuksen, uudet toimitusehdot, sinun ei tarvitse tehdä mitään, kiitos. (Olli Hyvärinen)
Jos ihminen on pelkkää henkeä, se vasta raskasta olisi. (Matti Saurama)
Lataa akkujasi, älä aseitasi. (Mariitta Hämäläinen)
Vapauttakaa naiset! Miehet kyllä seuraavat. (Hannu Hirvonen)
