Paras aforismi, palkinto 10 euroa ja kunniamaininta:
Elämä silkkiä. Kiitos, toukat. (Hannu Hirvonen)
Perustelut:
Hannu Hirvosen tapa tarkastella maailmaa on samaan aikaan tosi ja vino, humoristinen. Se uppoaa mutta pysyy pinnalla. Hirvonen kiikaroi syvemmälle eikä hyväksy itsestäänselvyyksiä nauramatta.
Hirvosen lukeminen nytkäyttää oman aforismimoottorini liikkeelle. Nytkin aloin jatkojalostaa ja miettiä mitä kuolema sitten on - ja matoja.
Elämä on silkkiä laulussakin. Sitä tahdottaisiin sylillinen kerrallaan. Mutta kuka sen silkin teki? Toukat. Jokaisella, pienimmälläkin, on oma tärkeä tehtävänsä maailmanjärjestyksessä. Siitä ilo, onni. Siitä elämän silkki.
Kunniamaininnat:
Sodanmakuinen kattaus, surun maistajan kutsut. (Virpi Alanen)
Hymy – halpa plastiikkakirurgi. (Tarmo Pyykkönen)
Teki sovinnon itsensä kanssa. Kenen aloitteesta?
(Hanna-Leena Ylinen)
Ajatus, ajan otus. (Timo Salo)
Ei lämmitä oma oksa orpoa. Sukupuutaan sahasi. (Tomi Aho)
Ääni, jota emme kuule, on kuin näkymätön valo sisällämme.
Sitä kohti. (Rauno Tuomainen)
Elintasopakolainen? Mitä muuta kukaan meistä on? (Olli
Hyvärinen)
Jo toisessa polvessa tekonivel, missä nöyryys? (Kyösti
Mäkinen)
Nainen on parhaimmillaan syntymän ja kuoleman välissä. (Pia
Markuslahti)
Nykyaika, elävien ihmisten pilaama. (Juha-Pekka Koskinen)
Elämän silmälasit. Ikävahvuuksilla. (Saara Heikkinen)
Mitä tehdä isällä, kun on internet. (Markku Rönkkö)
Vältätkö vai välitätkö? (Helena Seppälä)
Finanssikapitalismi. Ihmisen luonnon voima. (Marko Laihinen)
Patriarkaatti taistelee vastaan: isä määrää tytärtään
ryhtymään feministiksi. (Petri Lehtonen)
