Yleisenä huomiona toisesta aforismikirjoituskilpailusta totean, että olen yllättynyt, häkeltynyt ja innostunut niistä tuhansista aforismeista, jotka minulle lähetettiin. Kilpailu on kasvanut räjähdysmäisesti, taso on kirjava. Myös viime vuoden kilpailun jälkeen esittämäni toive toteutui: naiset tulivat mukaan sankoin joukoin.
Paras aforismi, palkinto 10 euroa ja kunniamaininta:
Maailma eriarvoistuu, rikkaat saavat pitää varansa. (Kyösti Mäkinen)
Perustelut:
Tämä lause kolahti heti ensilukemalla takaraivoon kuin pakastettu lampaanviulu. Siinä on käytetty tuoreella ja tyylikkäällä tavalla kaksoismerkitystä "pitää varansa". Tällainen tylynvarma yhteiskunnan tilan tarkastelu tuntuu nykyisin kiehtovalta ja raikkaalta kuin vuoristoilma.
Aforismi toteaa ikiaikaisen ja muuttumattoman totuuden: rikkaat rikastuvat, köyhät köyhtyvät. Samalla se kuitenkin muistuttaa rikkaita siitä, että on parempi olla varuillaan, liian pitkälle ei voi mennä, joskus köyhien mitta täyttyy ja he nousevat kellaristaan vaatimaan isompaa osaa kakusta, muruset eivät enää riitä. Keinottelijat ja hyvät veljet eivät voi loputtomasti piiloutua väkivaltakoneiston ja rikkaiden rikkaille säätämien lakien taakse.
Vielä kerran tulee aika. Huomenna juhlat voivat olla ohi.
Kunniamaininnat:
Et voi pudottaa minua. Olen jo siellä. (Hanna-Leena Ylinen)
Väkevä tunne. Ei lisättyä sokeria. (Anu Avikainen-de Boer)
Paperisodista saadaan korkeimmat kunniamerkit. (Aleksi Ahtola)
Avaruusajasta muistiin jäi Rymd. (Hannu Hirvonen)
Syntipukilla katkaistut sarvet. (Laila Malinen)
Luonto järjestää ihmisen luokittelematta. (Jaakko Antila)
Tekosi tuhoavat ajatustesi arvon. (Paula Jakunaho)
Juon kevään imelät mahlat. Oljenkorsi matalan majani kirkkaudessa. (Marja Lehtonen)
