Näytetään tekstit, joissa on tunniste ajatteleminen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ajatteleminen. Näytä kaikki tekstit

tiistai 18. huhtikuuta 2017

Lassi Kämäri -palkinto 2017

Tahdon kiittää jokaista kirjoittajaa lähetetystä aforismista. Aforismeja tuli taas paljon.

Yleisenä huomiona oli se, ettei mikään isompi tai tuore teema noussut massasta pintaan. Odotin hieman särmikkäämpää ja viiltävämpää aforistista analyysiä yhteiskunnallisesta tilanteesta, hallituksen leikkauksista, poliittisesta vastakkainasettelusta, rasismista, turvapaikanhakijoista, terrorismista, islamista tai vihapuheesta. Odotin turhaan. Niistä ei liiemmin puhuttu. Se oli aika hämmästyttävää, pettymyskin. Ehkä digitalisaation ja robotisaation kritiikkiä jäin myös kaipaamaan. Samoin eläinten oikeuksien puntarointia.


Paras aforismi, palkinto 10 euroa ja kunniamaininta:

Narsistiin ihastunut. Kärpänen lätkässä. (Saara Heikkinen)


Perustelut:

Saara Heikkinen osuu aforismillaan karmealla tavalla tämän yhteiskunnan rakenteissa piileskelevän sairauden rusentavaan ytimeen. Henkilö A ihastuu henkilöön B, joka tulee ajan mittaan murskaamaan henkisesti, pahimmassa tapauksessa tappamaan, henkilön A.

Aforismin muotoilu on tyylipuhdas ja napakka, silti se antaa tilaa riittävästi lukijan tulkinnalle. Mitään ei voi lisätä eikä mitään voi ottaa pois; se kuuluu laadukkaan aforismin tunnusmerkistöön.


Kunniamaininnat:

Silmäpeli on avausten shakkia. (Hannu Waher)

Elämän suurin tragedia ei ole kuolema vaan kelo. (Maikki Louhivaara)

Tehkääpä kaikkenne, että kirkkovene kaatuisi! Huudelkaa veropakolaiset ja perintönne suojaanviejät ohjeitanne paratiisisaarilta ja Ruotsinmaalta! (Olli Hyvärinen)

Sarvien välissä ihmisen satakerta. (Hannu Hirvonen)

Korvissa humisee. Metsä on eksynyt minuun. (Teemu Helle)

Vain äänestämällä vaaleissa voit minimoida valittujen aiheuttamat vahingot. (Juha-Pekka Koskinen)

Digitalisaatio: ihmiset jaetaan ykkösiin ja nolliin. (Juha Haapamäki)

Ajan aisapari on muutos: päivän pikselit kaleidoskoopissa. (Paula Sainio)

Emme usko näkemäämme. Tämä on kuva ajastamme. (Jaakko Antila)

Onko muotiajattelulla evoluutiota? Tulevaisuuden posliinisilla suojelusenkeleillä on silikonitissit. (Marko Laihinen)

lauantai 18. huhtikuuta 2015

Lassi Kämäri -palkinto 2015

Yleisenä huomiona kolmannesta aforismikirjoituskilpailusta totean, että kilpailu vain kasvaa ja kasvaa osanottajamäärältään. Tänä vuonna kiinnitin huomiota siihen, että aforismin keinovalikoima oli monipuolisesti käytössä. Löytyi esimerkiksi yhden sanan aforismia ja aforismin parodiaa. Osallistujista tarkalleen puolet oli miehiä, puolet naisia. Puheet aforismista miesten lajina voidaan unohtaa. 

Paras aforismi, palkinto 10 euroa ja kunniamaininta:

Käänsitkö selkäsi? Olit siis nähnyt. (Hanna-Leena Ylinen)

Perustelut: 

Ylisen aforismi  kahlaa yhteisvastuun ja todistustaakan maisemissa. Kysymys ja sitä seuraava toteamus ovat ärsyttävällä tavalla syyttäviä, syyllistäviä. Aforismi vasaroi päässä pitkään ja haastaa ajattelemaan, tulkitsemaan. Se ei tarjoa valmiita ratkaisuja eikä opeta lukijaa.

Tulkinnallisesti aforismi aukeaa moneen suuntaan. Itse ajattelin eläinten oikeuksia, luonnon säälimätöntä hyötykäyttöä, perheväkivaltaa - ja pressuun käärittyä Eerikaa, jota kukaan ei auttanut hänen helvetissään. Miten moni silloin käänsi selkänsä?

Aforismi muistuttaa toteutukseltaan ja tyyliltään Mirkka Rekolan hienoa ja ajatonta työtä. 

Kunniamaininnat: 

On oltava eroa suuteleeko mies miestä, naista, Ivan Julman kämmentä vai paavin tohvelia. (Olli Hyvärinen)

Hämmentäen löydät sattumia. (Kyösti Mäkinen)

Väki marssii. Kannat kuluvat.  (Saara Heikkinen)

Limbo. Pienen kansan riemukaari. (Hannu Hirvonen)

Muistutus! Maksa! (Arto Seppälä)

Kahleesta saa katseelleen kehykset. (Jaakko Antila)

Kirja repii ihmisen ehjäksi. (Virpi Alanen)

Olen elänyt useamman elämän, viimeksi tänään. (Ata Hautamäki)

tiistai 9. huhtikuuta 2013

Kirjoittaa, kysyä, oppia - Lause vuoden jokaiselle päivälle

Harvemmin enää haltioidun kirjallisuudesta tai kirjoittamisesta. Haluaisin kuitenkin jollain sadistis-masokistisella tavalla olla mukana ajassa.

Päätin rakentaa itselleni julkisen ansan, kirjallisen projektin, joka pakottaa minut jäsentämään ympäröivää maailmaa kirjoittamisen kautta.

Aloitan projektin Suomen aforismipäivänä 18.4.2013 ja lopetan 18.4.2014 Projektin on tarkoitus kestää 365 päivää.

Julkaisen lauseet uudessa blogissa, jonka nimeksi tulee Kirjoittaa, kysyä, oppia - Lause vuoden jokaiselle päivälle. Linkitän blogin myöhemmin.