torstai 9. joulukuuta 2010

Outo kaksikko

Olen tavannut Kari Tapion vain kerran. Kerron nyt siitä sen, mitä muistan.

Siitä taitaa olla yli kymmenen vuotaa. Annankadulla oli postimerkin kokoinen juomakaukalo Bottoms Up, jossa valutettiin huokeaa olutta tuoppeihin. Paikka oli aamusta iltaan kuin pampulla lyöty. Tapoin siinä saluunassa ihan liikaa aikaa.

Oli normi-ilta: tupa täynnä, helvetinmoinen meteli ja tupakansavua enemmän kuin laki sallii. Outo kaksikko pyrähti jostain välistä pöytään, Kari Tapio ja Silu Seppälä, legendat. Ukkelit olivat aika notkeassa tuiskeessa. Meillä riitti yhteisiä puheenaiheita. Turistiin musiikista, Elviksestä ja rock'n rollista, Olavi Virrasta. Kaverini sattui olemaan vielä Vainion Ilen läheinen ystävä. Kari Tapio poltteli paksua sikaria. Hän oli vasta palannut kuoleman porteilta silloisten sydänongelmien takia. Ihailimme hänen piittaamattomuuttaan.

Siitä tapaamisesta jäi lähes myyttinen muisto, sanoinkuvaamaton. Kari Tapio oli lämmin ja karismaattinen. Hän kertoi meille kymmeniä juttuja musiikkimaailman liepeiltä. Hän oli loistava seuramies.

Kun luin uutisen Kari Tapion kuolemasta, kaikki tulvahti uudestaan mieleen. Kari Tapio nukahti taksin takapenkille lumituiskussa. Samalla tavalla uupui kantrilegenda Hank Williams Cadillacin takapenkille uudenvuoden yönä 1953. Hän oli vain 29-vuotias.

Suurin yllätys minulle oli se, että Silu Seppälä elää vielä. Luulin että hän kuoli jo vuosia sitten, mutta wikipedia väittää ihan muuta. Ehkä erehdyin, koska Mika Kaurismäen hieno elokuva Zombie ja kummitusjuna teki minuun muinoin niin suuren vaikutuksen.

tiistai 7. joulukuuta 2010

Kirjailijat Linnan juhlissa

Kidutin itseäni katselemalla Linnan juhlien kättelysirkusta. Yritin tarkkailla, miten paljon kirjailijoita oli kutsuttu Tarja Halosen järjestämiin juhliin.

Kekkonen siteerasi alvariinsa kirjailijoiden tekstejä ja oli kiinnostunut suomalaisesta kirjallisuudesta. Hän oli myös kirjeenvaihdossa monen suomalaisen kirjailijan kanssa. Koivisto ja Ahtisaari aloittivat kirjallisuusvihamielisen kauden. He valjastivat pintajulkkikset amerikkalistyylisiin presindentinvaalikampanjoihinsa ja maksoivat velkaa takaisin kutsumalla heidät Linnan juhliin. Tarja Halonen on jatkanut samoilla linjoilla.

Bongasin sentään Lars Huldenin, Pirkko Saision, Tuula-Liina Variksen ja Antti Hyryn. Siinäkö kaikki? Kirjailijoille ei ole ilmeisesti käyttöä tuotantovetoisessa ja rahaa kumartavassa Suomessa. Toisaalta sellainen, joka ei liehakoi vallan taloissa, voi säilyttää itsenäisyytensä - tai ainakin itsekunnioituksensa.