torstai 18. huhtikuuta 2019

Lassi Kämäri -palkinto 2019

Totesin taas kevään riemukkaat merkit, kun aforismit palasivat vahvoin siivin kuin muuttolinnut vierailta mailta. Kiitos.

Palkinto on vakiinnuttanut asemansa ja jatkaa elinvoimaisena elämäänsä kuten sopiikin kirjallisuuden lajille, jota on harjoitettu muuttumattomana noin 3000 vuotta. Sitä eivät hetkauta suuntaan taikka toiseen kalvakoiden ja kapeaharteisten uudistajien manifestit, joilla tavoitellaan lähinnä kirjallista valtaa ja älykkyyden sädekehää, jota on mahdotonta tavoittaa muuten kuin kirjoittamalla vielä paremmin ja parempia aforismeja kuin kritiikin kohteet, iskemällä pöytään jotain sydämen pysäyttävää, häkellyttävää, sumussa runkkailun sijaan. Ei siis mitään uutta aforistisen auringon alla.

Yleisenä huomiona oli nyt se, että aforistit olivat tarttuneet todella ajankohtaisiin aiheisiin samanlaisella ammattitaidolla ja vapisemattomalla kädellä kuin kirurgi veitseensä ja jälki oli terävää. Teemoista löysin viittauksia ainakin ilmastonmuutokseen, feminismiin, naisen osaan maailmassa ja kirjallisen lajityypin historiaan.

Kilpailu oli tällä kertaa ankara eikä valinta ollut ollenkaan helppo.

Paras aforismi, palkinto 10 euroa ja kunniamaininta:

Napamiehet, katsokaa napoja. (Kyösti Mäkinen)

Perustelut:

Kyösti Mäkisen aforismi esittää huolensa siitä, että napamiesten eli niiden, joilla on eniten valtaa, pitäisi katsoa mitä pohjois- ja etelänavalla tapahtuu ja tehdä asialle jotakin. Sitä kautta aforismi laajenee esittämään yleisen huolensa ilmastonmuutoksesta. Suurvaltojen napamiehet eivät edes suostu allekirjoittamaan kansainvälisiä ilmastosopimuksia ja poliittiset puolueiden puheenjohtajat Suomessa puhuvat "ilmastonmuutos vouhotuksesta" ja kannustavat kansalaisia jatkamaan suorinta tietä helvettiin. Ja samaan aikaan jäätiköt sulavat napamiesten viskilaseissa.

Näkeekö se, joka katsoo? Joskus näkee, joskus ei. Mutta sen tiedän että oman navan kaivelun ja tutkimisen sijaan meistä jokaisen pitää osallistua nyt talkoisiin, jotka voivat ehkä vielä pelastaa maailman, maapallon. Se on päälause, kaikki muu on sivulauseessa, täysin merkityksetöntä.

Kunniamaininnat:

Panta rhei. Ja puristaa. (Hannu Hirvonen)

Musta lumi ei tunnista rajojaan - ihminen mahtaisi. (Sauli Salomaa)

Minulla tuli mitta täyteen. Hänen tuoppinsa. (Helena Seppälä)

Miksei puhuta toksisesta feminiinisyydestä? (Hanna-Leena Ylinen)

Painavin on kuiskaava vääryys, liki äänetön. (Anu Avikainen - de Boer)

2 kommenttia: