tiistai 9. marraskuuta 2010

Kielisuudelmia

Ainoa tapa luoda on tehdä uutta.

Mitä luovaa siinä on, jos joku määrittelee rajat?

Luovan kirjoittamisen opas, käsitteellinen mahdottomuus.

Jos luovuus on nerojen ja jumalien etuoikeus, keitä ovat luovan kirjoittamisen opettajat?

* * *

Kirjat kirjoitetaan lukijoille, ei niiden selittäjille.

Lukemisen jälkeen tärkeintä on luetun ymmärtäminen.

Jos kirjailijat ovat ihmissyöjiä, niin mitä kriitikot sitten ovat?

Veli repii siskonsa piirustukset, tuleva kriitikko?

Kriitikon kyynel, tahra paperilla.

Kirjat ovat hevosia, joilla kriitikot ratsastavat. Lännessä hevosvarkaat hirtettiin.

* * *

Sanan vapaus loppuu lauseeseen.

Pilkku katkaisi lauseen, piste lopetti sen kärsimykset.

Lause kevyt kuin henkäys, raskain vaihe takana.

Hyvä lause, kielisuudelma.

On vain yksi tapa kirjoittaa, paremmin.

torstai 4. marraskuuta 2010

Suomi on pieni maa

Suomi on pieni maa.

Suomi on pieni maa suomalaiselle kirjailijalle.

Suomi on pieni maa suomalaiselle kriitikolle.

Suomessa kirjailija ja kriitikko ovat sama henkilö.


Suomalainen kirjailija on lahjomaton ja rehellinen.

Suomalainen kriitikko on lahjomaton ja rehellinen.

Suomessa kirjallisuus on lahjomatonta ja rehellistä.

Suomessa kirjailija ja kriitikko ovat sama henkilö.


Suomalainen kirjailija istuu yhdellä pallilla.

Suomalainen kirjailija istuu kahdella pallilla.

Suomalainen kirjailija istuu kolmella pallilla.

Suomalainen kirjailija istuu neljällä pallilla.


Suomalainen kirjailija on kirjallisuuslehden päätoimittaja.

Suomalainen kirjailija on apurahalautakunnan puheenjohtaja.

Suomalainen kirjailija on kriitikko.

Suomalainen kirjailija on kirjailija.